Mielestäni trauman kanssa elämisessä, traumasta toipumisessa on tärkeätä, ettei etsi hyväksyntää.

Kaikenlainen todistelu on uuvuttavaa ja turhaa.

Mielessäsi tiedät sinun totuutesi ja se riittää.

On tilanteita, joissa oman näkemyksen avaaminen johtaa täydelliseen sekasortoon. - Ikään kuin kirkkaaseen lähteeseen upotettaisiin saasteita.

Tässä minun blogissani yleensäkin ottaen liikutaan tabun, keskustelukiellon maastossa. - Ihmiset eivät mielellään keskustele sellaisista asioista joihin viittaan eikä heillä ole edes edellytyksiä keskustelemiseen. - Jos elää onnellisuuskuplassa niin haluaa vahvistaa kuplaansa. - Ihmisten onnellisuuskuplia sukupuuttoon terrorisoidut ja traumatisoidut eläinlajit eivät kestä, mutta se on toinen asia. - Elämme ilmastonmuutoksen aikaa ja suuren kaaoksen aattoa - mutta se on toinen asia. - Se että ihmisten tasapainoisuudesta onnellisuuskuplissaan seuraa ekokatastrofi on tietenkin järkyttävä asia. Väestöpaisumus, ihmistsunami, aiheuttaa eloonjäämispaniikin ja se aiheuttaa sen hyvin pian.

Minä tietenkin asettaudun kaikenlaista traumatisoimista vastaan. - Ihmisiä ei saa traumatisoida eikä eläimiä eikä elonkehää.

Mutta ensisijaisesti siis käsittelen traumatisoitunutta ihmisyksilöä, joka dissosiatiivisen amnesian, unohduksen hämäristä nousee tajuamaan totuutensa. - Hänen on se itse tajuttava. Kukaan ei pysty laittamaan onmerkkejä.