Tuleepa tähän loppuun monta loppua. -

Mutta minun on pakko kirjoittaa uhrin kokemasta syyllisyydestä. - Uhri on juuri se, joka yrittää pitää kaikkia lankoja käsissään. Hän yrittää miellyttää. - Hän vaikenee omasta totuudestaan ja asettaa toisten totuudet sen auktoriteetiksi.

Tässä on valtava ongelma!

Kuinka traumatisoitu uhri voisi toipua, jos hän ei pysty vapautumaan syyllisyydestään?

Tämä sisäistetty syyllisyys on järkyttävä taakka.

Esimerkiksi minulla on hirmuinen syyllisyys siitä, että kerroin julkisuudessa isosti transsukupuolisuuden kokemuksesta, joka oli ainoastaan välivaihe syvempään ymmärtämiseen.

Olin matkalla myrskyyn ja siihen tuo kertominen liittyi. Sitten myrsky todella alkoi ja myrskyn jälkeen minulla on uusi käsitys itsestäni.

Missä on syyllisyyteni? Sitä mietin...