Eräs lopuistani olkoon tämä teksti. - Tarvitaan ehdottomasti asiantuntevaa traumaterapiaa. - Minulla on tässä rajaukseni. Jos terapeutti ei tunne rakenteellisen dissosiaation teorian perustalta syntyvää terapia-ajattelua niin hän ei pysty olemaan terapeuttini.

Täytyy käsittää syvältä miten dissosiaatio tapahtuu traumaattisissa tilanteissa.

Täytyy ymmärtää että mielessä on jotakin sellaista mikä ei pitkänkään ajan kuluttua ole historioitunut.

Traumaattisissa olosuhteissa on niin sanotusti luonnollista ja käsitettävää, että ihminen dissosioi.

Mutta sitten käsittelemättömistä traumakokemuksista ja niihin liittyvistä oireista tulee hyvän elämän este.

Hyvä tässä tarkoittaa elämän iloa.

Mikä kauheinta ihminen ajan kuluessa roolitetaan oireidensa ja myös vetäytymisensä, vältttelynsä perusteella.

Voi käydä niin, että trauman aiheuttaja/-t luo/luovat sosiaalisesti uskottavan ja menestyneen roolin ja hänelle/heille sementoituu yhteisössä ja yhteiskunnassa hyviksen rooli - kun taas hänen uhrinsa on jotenkin vieroksuttava ja kummallinen.

On helposti arvattavaa kuka on niskan päällä, jos uhrin rooliin ja sen oireisiin sosiaalistunut ihminen alkaa vaatia äkisti amnesian purkautuessa totuudelle sijaa.

Kun kunniansa rämettymistä pelkäävä trauman aiheuttaja (jälleen myös monikossa) - mikäli on/ovat elossa - alkaa pelätä uskottavuutensa romuttumista niin silloin peto iskee, taas. - Näin turvallisuussyistäkin on syytä tarkoin harkita oman traumafilminsä yksityiskohtien avaamista julkisuuteen.

Katson usein kiinnostuneena Frii-kanavaa ja sen rikosdokumentteja. - Jo ne valitettavasti todistavat, että jostain syistä joissakin ihmisissä on vaikeasti ymmärrettävää demonisuutta.