tiistai, 21. helmikuu 2017

Traumaihmisen anti kuntapolitiikassa

Minulla ei ole minkään puolueen jäsenkirjaa. Olen hoitanut erityisasiantuntijana hommiani kuntasektorilla. - Mutta totta on että eräs puolue on pyytänyt minua kuntavaaliehdokkaaksi. - En tiedä tarkalleen onko pyyntö vielä voimassa. - On pari päivää harkinta-aikaa.

On sillä tavalla, että en edes harkitsisi ehdokkuutta, jos ajat olisivat hyvät. - Mutta tunnen koko sielussani ja olemuksessani aikojen olevan kiristyneitä ja vaikeita seuraavan valtuustokauden kulussa. - Rauhattomuus ja ehkäpä eräänlainen eloonjäämispaniikki voimistuu tällä planeetalla.

Kuntavaaliehdokkaan profiiliin kai kuuluu useimmiten se, että on tupa ja takka ja akka. - Minulta ne puuttuvat. - En ole raharikas.

Mutta kiistämättä olen tietorikas. - Tiedän kunnan toiminnasta sinänsä ja sitten minulla on traumatietoa. - Pelkään erilaisten traumakokemusten lisääntyvän lähiaikoina.

TURVALLISUUSKULTTUURI on se mitä täällä Vaasassa tahtoisin edistää malliksi muillekin kunnille.

Turvallisuuskulttuuria muuten ajattelen myös elinkeinon näkökulmasta. - Voisimme myydä erilaisia turvallisuusprosesseja, turvallisuuspalveluita, turvallisuuskoneistoja.

Trumpilainen vaihtoehtoisten totuuksien politiikka johtaa siihen, että tosi totuus ei mihinkään katoa vaan se voimistuu ja johtaa kaoottisiin tilanteisiin.

Minä olen helvetin kuilujen kokemusasiantuntija - semmoiseenhan elämäni on kulunut. - Ja moraalini sanoo, että helvetin kuilut on tukittava ja toimittava siten, että niiden syntyminen ennaltaehkäistään.

Ymmärrän soten, mutta sitäkin prosessia on arvioitava turvallisuuden näkökulmasta.

Kunta on kuntalaisten turvallisuuden edunvalvoja - ja se on uuteenkin kuntalakiin sisäänkirjoitettu.

Kunnalla tulee olla turvallisuusstrategia. ---

Hyväntahtoisena hupsuna olen vihdoin tajunnut, että julkisuudessa pahat voimat repivät ihmisen elämää rikki.

Mutta - mutta - pohdin tulevaa valtuustokautta rintamakokemuksena, jollaista aikoihin ei ole ollut.

En osaa mieltää itseäni suuremmin puoluepoliitikoksi. - Mutta jonkun puolueen kautta mennään sisään valtuustoon.

Mietin, että näkemäni möröt ovat sellaisia, että häikäilemätön puoluepolitiikka johtaa valtakuntaa kohti kaaosta.

Yritän silti olla realistinen henkilökohtaisten voimavarojeni suhteen.

 

maanantai, 20. helmikuu 2017

Trauma ja ihmisen osa

Se mikä traumatisoituneesta ihmisestä on huomattavissa: on mahdollisuutena siinä, joka ei ole traumatisoitunut.

Jokainen ihminen on murrettavissa. - Kidutusta harjoittavien valtioiden kidutuskoneistot tietävät sen.

Kiduttajatkin pystytään murtamaan.

Se on ihmisen osa. - Tiedon pitäisi lisätä veljeyttä ja sisaruutta. - Toimikaamme niin että edistämme hyvää emmekä pahaa.

Traumoihin liittyvän tiedon tulisi olla yleistä kansalaisvalistusta.

Ihmisten täytyisi puhua traumoista siksi, että he ovat ihmisiä.

Oma erityisosani on se mikä se on ja pyrin ponnistelemaan kohti parempia aikoja.

Ei siis ole olemassa jotakin porukkaa, jolle traumat kuuluvat kuin Manulle illallinen.

Ei ole olemassa ehdotonta mukavuusaluetta ja turvallisuusvyöhykettä kenellekään.

Näen kansainvälisen politiikan koventuvan. - Se koventuu siinä paineessa missä ihminen lisääntyy tsunamimaisesti ja elonkehän resurssit alkavat vähentyä. Olemme pyörteessä, joka jo nosti Trumpin kaltaisen hahmon Yhdysvaltain johtoon.

Kaikki tapahtuu nyt seuraavan kymmenen vuoden kuluessa kiihtyneesti ja huohottavasti.

maanantai, 20. helmikuu 2017

Potilaan kyky arvioida traumaterapian laatua

Olen rakenteellisen dissosiaation teorian hyväksyjä. - Oma traumatyö varmaastikin antaa edes jonkinlaisia mahdollisuuksia arvioiden potilaan näkökulmasta traumaterapian laatua.

Tänään en itselleni enää pidä tarpeellisena pelkkää höpötysteni kuuntelemista.

Ajattelen, että terapialla täytyy olla jokin ohjenuora ja sen traumaterapia saa rakenteellisen dissosiaation teoriasta.

Luulen että tänä päivänä potilaan kallista aikaa - niinkin voinee sanoa - tuhraantuu dialogiin, jossa keskustellaan niitä näitä.

maanantai, 20. helmikuu 2017

Traumatyö ja keskustelut toisten ihmisten kanssa

Minulla on sellainen käsitys, että pääsääntöisesti ihmiset ahdistelisivat, jos heidän kanssaan alkaisi keskustella yksityiskohtaisemmin omasta traumatematiikastaan. - Ja keskusteluista tulisi hajoavia mutu-juttuja.

Olen yrittänyt jonkun yksittäisen kerran terapiaprosessin ulkopuolella avata asioita ja huomasin heti kuinka itse aloin ahdistua.

Koska olen sosiaalialan opettaja niin minä opiskelen. - Yritän pitää tätä blogia esimerkkinä itseopiskelusta. Jos blogini jossain innostaa hankkimaan tietoa niin silloin tavoitteeni on saavutettu.

Suomeksi käännettyä tietoa rakenteellisen dissosiaation teoriasta löytyy. - Ja netistä löytyy lisää materiaalia. Olen ilokseni pannut merkille jatkuvia uusia havahduksia ajattelussani. - Eräs tieteellinen pohdiskelu pari viikkoa sitten vei taas oikein suuresti eteenpäin.

Minulla ovat notkahdukseni, jolloin vajoan syvimpään synkkyyteen. - Silloinkaan en säntäile ihmisten kimppuun.

PIdän itseäni traumatyön kokemusasiantuntijana ja luvalla sanoen katson, että se on paljon enemmän kuin mitä keskiverrosti toisilla ihmisillä olisi minulle annettavaa.

Ihmiset ovat enimmäkseen kiinnostuneita omasta onnellisuuskuplastaan ja sen keskeisistä ihmisistä. - Jos purkaisi traumavyyhtiä niin eiköhän sieltä torjunta perinteisenä psykologisena defenssinä nousisi esiin.

Sitten ovat olemassa uteliaat ihmiset, jotka kuuntelevat saadakseen tarinaa juoruttavaksi turuille ja toreille.

maanantai, 20. helmikuu 2017

Tänään en luota ensivaikutelmaan

Menneinä aikoina minulla on ollut taipumus replikoida ihmisten päähän. - Ja kyllä sillä tavoin, että siellä päässä olisi hyviä asioita.

Kaltaisillani ihmisillä on paljon pään sisäisiä keskusteluja.

Tänään yritän olla tyhjempi kohdatessani toisen ihmisen. - Jos toisella ihmisellä on tähän tunnustelevaan ja havainnoitsevaan tyhjyyteen myönteistä täytettä niin hienoa.

Pyrin rennompaan otteeseen. - Yritän huolehtia siitä, että pysyn omissa rajoissani.

Ensivaikutelma on tärkeä. - Mutta siitä on matka enempään.

Tänään yritän olla vääntämättä väkisin. Elämä ei ole monologinäytelmä vaan vuorovaikutusta, josta osa on vaarallista vuorovaikutusta.

Tietenkin olen oivaltanut, että traumafilmin näkijälle luottamuksen syvällinen rakentaminen on hyvin vaikeaa. - Totuus tuntuisi olevan niin katastrofaalisen kaukana siitä millaiseksi sen on käsikirjoittanut. Dissosiatiivisessa psykoosissa nähty traumafilmi merkitsee lattian läpi putoamista syviin kuiluihin.