maanantai, 27. tammikuu 2020

Risumies ja kirjailijaprofiili

Alla viittaus Kouvolan risumieheen. - Elämme akateemisten kirjailijoiden aikaa. Kauniit, rohkeat ja komeat ovat esillä. - Minua kutkuttaa ajatus, että löytyisi romaanikirjailija, joka käyttäytyisi risumiehen tavoin. Siihen se sopisi. Kirjailija on itse hakenut julkisuutta teoksellaan ja teoksillaan. - Kouvolan risumies joutui maalittamisansaan. - Meiltä ymmärtääkseni puuttuu lähes tyystin työväenkirjallisuus. Näen mielessäni jonkin työväenkirjailijan nousevan risupuskista ja käyttäytyvän kuin risumies tai risunainen. Myöskin ihmistsunamin ja ilmastonmuutoksen yhdistelmästä saa puhua risuhenkilön tavoin.

maanantai, 27. tammikuu 2020

Mikä risussa tikitti?

Tilasin risukeittimen. Se on kätevä keitin minkä pystyy helposti kokoamaan ja siinä on mahdollista polttaa risuja. Ei muuta kuin päälle vesipannu tai paistinpannu. Ilahduttava väline minkä polttoaine löytyy metsästä. Minullahan ei mökkiä ole mutta tulevana kesänä haaveilen kulkevani risukeittimen kanssa maastossa... Mutta risu, risu, risu... ja sitten oivalsin, että viimesittäin sana risu oli kytkeytynyt vahvasti Kouvolan risumieheen, jota en yhtään tunne enkä tapauksesta tiedä mutta viime yönä tarkistin mikä on tuben tilanne ja siellähän kaikki tuo materiaali on monin käännöin ja väännöin. Tämä risumies teki historiaa sillä hän oli maalittamiskeissi. Hänestä tuli väline, herkkupala, julkkis vastoin tahtoa. Häntä vietiin kuin risua tuben laineilla. - Sanoisinko niin, että itse tunnen jotenkin kohtalotoveruutta risumiehen kanssa. Tulisiko minusta eräänlainen Vaasan risumies? Olenko jo sitä? Mistäpä tietää. Jos olen kartalla niin tuon videon kuvaaja sai jonkinlaisen tuomion tekemisestään mutta tube on ikuinen eikä aineisto sieltä ilmeisesti poistu. - Tietenkin osaan katsoa risumiehen keissiä eri aspekteista. Mutta päällimmäisenä on surullisuus ja kauhu. Näin ihmistä maalitetaan ja on niitä jotka innostuneesti alkavat ampua osumia. He yltyvät riekuntaan. Pirun häntä heiluu...

maanantai, 27. tammikuu 2020

Terapian tavoitteesta tänään

Syvä traumatisoituminen katkaisee yhteyden rakkauden voimiin. Uhri tunnistaa kaikkea muuta mutta ei rakkautta. Siksi terapian tavoitteen pitää liittyä jotenkin rakkauden voimakentän eheytymiseen. - Rakkaus kuuluu kaikille! Tästä ajatuksesta uhri on ehkä suurin piirtein täydelleen erossa. Rakkaus kuuluu muille mutta se ei kuulu minulle. - Ajattelen tässä rakkautta ilman muuten koko laajuudessaan. - Traumatisoitumisessa terve kyky rakastamiseen murskataan. 

maanantai, 27. tammikuu 2020

Dick Happiness ja arkku

Ikäiseni ihminen ei pysty salaamaan kuoleman totuutta. Ei sitä jauhaakaan tarvitse mutta totuus mikä totuus. Pidän hoopona, jos kuusikymppiset juoksevat karkuun kuoleman vääjäämättömyyttä. Ajatus ei ole mitenkään ortodoksinen silloin. Ihmisen elämä on kuin tuohuskynttilä. Kerran se palaa loppuun mutta toivottavasti se on valaissut arvokkuuden päämääriä. Elämää ei tule hylätä siksi, että on kuolema. - Mieltäni innoittaa näky, että sittenkin ryhtyisin myös vlogistiksi. En välttämättä omalla nimellä vaan niin sanotusti taiteilijanimellä. Dick Happiness. Eikö se olisi hyvä? Sehän suorastaan nousee blogini sisällöistä. Jatkan kuvitteluani. Siinä Dick Happiness luopuu vuoteestaan mutta ei nukkumisesta. Hän ostaa ruumisarkun ja se sijoitetaan kuljetusmiesten avustuksella makuuhuoneeseen... Kansi vain varastoon odottamaan paikalle panemista. - Siinä sitä ollaan ja nukutaan. Mutta kun nimensä mukaisesti Dick Happiness on optimisti niin kohta arkun vieressä on arkku rakastettua varten. Kaksi arkkua makuuhuoneessa! Voitaisiin nukkua erikseen arkuissa. Mutta kaunis on kuva alastomasta parista, joka nukkuu sylikkäin samassa arkussa.

maanantai, 27. tammikuu 2020

Kirjoitukseni sanomalehti Pohjalaisessa tänään 27.1.2020

Kohta aloittaa uusi yhdistetty Ilkka-Pohjalainen. Alla on viimeinen Pohjalaisessa julkaistu kirjoitukseni:

Yhteiskunnallinen normishoppailu

 

Tällä hetkellä olemme käytännössä siinä tilanteessa, että jokainen valitsee hyvänsä. Jos on katumista tai anteeksipyynnön tarvetta, niin se tehdään suhteessa valittuun hyvään, ei joidenkin toisten valitsemaan hyvään.

Olemme yhä enemmän kuin jossakin normien valintatalossa. Sitä sosiaalinen media keinoineen tukee. Ihmiset tuijottavat kanaviaan ja saavat niiden kautta vahvistuksia normeilleen.

Tässä on tänään mahdollista ja pitäisi kysyä mitä on yhteishyvä. Minkä kaikki käsitämme arvokkaaksi ja minkä irvokkaaksi.

Suomessa tietenkin on lakikokoelma, joka sitoo jokaista kansalaista. Mutta näyttäisi siltä, että siitä henkisellä ja itsetiedostuksen tasolla tapahtuu irtautumista.

Sellaisia liikkeitä olen havaitsemassa.

On syntymässä normiheimoja. Näissä heimolaiset hurraavat toistensa teoille ja kannustavat tekemisiin. Lähtökohdittain se on alkeellista yhteisöllisyyttä.

Normiheimous on kivaa kavereiden kesken mutta varmastikin toisinajattelijoita heimoissa pyritään rankaisemaan. Uhkaa ulosheittäminen.

Someviidakossa palaa monenlaisia leirinuotioita. Niiden ääressä lietsotaan, juonitaan ja manipuloidaan. Yllytetään. Synnytetään kaunaa ja katkeruutta. Totuus on sitä mitä totuudeksi sovitaan. Rakennetaan asetelmaa puolesta ja vastapuolesta ja niiden välissä on ylittämätön kuilu.

Eletään viholliskuvista. On shoppailtu viholliskuva, mitä ei tarvitse syvemmin tutkia. Vihollisen vihaamisesta tulee hyväksyttävä käyttäytymissääntö siis normi.

Mitä kuvaan, siinä on suuri suomalaisen turvallisuuskulttuurin uhka ja ilman koettua turvallisuuskulttuuria yhteiskunta alkaa taantua ja muuttua tehottomaksi.

Normishoppailu saattaa johtaa kaduilla havaittaviin suuriin kärjistymiin. Siitä kai on viime vuosina ollut jo selkeitä merkkejä.

Turvallisuuskulttuurin sisällä voi ja täytyy olla voimakasta ja avointa ja kaikkia osallistavaa keskustelua siitä, mikä on suomalaisen yhteiskunnan nykytila ja miten selviämme tulevaisuuden hyvin suurilta näyttäviltä uhilta.