perjantai, 18. elokuu 2017

33 ja 59

Kun Väinö Linna sai valmiiksi käsikirjoituksen Tuntemattomaan sotilaaseen niin hän oli ymmärtääkseni 33-vuotias.

Minä olen 59-vuotias ja elän tiukasti tätä päivää.

Minulla on käytössäni historiatietoon liittyvää aineistoa ja on meneillään vuosi 2017.

Hyvänen aika! Totta kai on sanomista.

Rahoittajat saavat rahoittaa mitä rahoittavat.

Todellisuuspeli saa olla mitä se on.

Rihkamointi saa olla mitä se on. Varmanpäällepeluu saa olla sitä mitä se on.

Oikein havahdun! Olen 59 ja minulla on uusin tieto käytettävissäni.

Kuinka voisin vaieta mahtipontisen varmanpäällepeluun edessä?

Minun edessäni ovat kaikki ne haamut, jotka eivät Linnan kirjaan mahtuneet ja joiden voima kerran ei ollut haamuuntunutta.

perjantai, 18. elokuu 2017

Aikakauden henki

Ihmiset syntyvät aikakauteensa. - He yleensä nöyrästi kiinnittyvät siihen. Aikakauden arvostelijat tai aikakaudessaan orvot ovat vähissä.

Minä olen aina ollut orpo.

Olen toki pelannut ne työelämän pelit, jotka johtavat palkkapäiviin ja lopulta eläkekertymään.

Mutta olen orpo maailmassa.

Aikakauteni henkeä en jaa enkä sen näennäisesti taiteellisia prosesseja.

Käsitykseni taiteesta on toisenlainen.

Minua enimmäkseen kuvottaa vuosi 2017, koska se on juhlavuotemme ja juhlavuosi paljastaa kitsin.

Se paljastaa rihkamaihmisyyden, josta etäälle singahdan.

Aikakauden henki on aina mahtipontinen, koska se pystyy ajanlaskullisesti asettautumaan menneiden aikojen päälle.

Aikakauden henki on aina PAREMMIN TIETÄVÄ. Se ei kyseenalaista itseään.

Aikakauden henki ei oleta olevansa taantumuksen tai pysähdyksen henki. Se ei pysty tällaiseen itsekritiikkiin.

perjantai, 18. elokuu 2017

Seksuaaliset halut ja rakastaminen

Huomaan, että minussa on naisiin kohdistuvia seksuaalisia haluja. Haluttaisi naida.

Mitähän niillekin pitäisi tehdä?

Mutta en pysty koskaan enää rakastamaan naista. - En vain pysty.

Minulla on pimeyden kynsimiseni totuuteni etsimisessä ja siinä tulen kuolemaan.

En pystyisi rakastamaan ketään enkä ottamaan häntä osaksi salatuinta todellisuuttani.

Jos olisin ihan pultsari niin veneen alle yöpymään kanssani ei mahtuisi toista ihmistä.

Tuijotan tähtikirkasta yötä yksin. Olen avaruudessa yksin. Hengitän parhaiten siellä missä ei ole toisen ihmisen hengitystä.

En ehkä tahtoisi olla yksin mutta käytännössä ei ole muuta mahdollisuutta tai olemisen muotoa kuin olla yksin.

Yksin olen vapain.

Yksin olen se mikä minusta lopulta manifestoitui.

Taistelin liian varhain - yksin.

perjantai, 18. elokuu 2017

Totuus ja elämä

Elämän eläminen ei edellytä totuutta. Jotkut elävät elämänsä loppuun miellyttävässä valheessa tai enintään osatotuuksissa. Semmoisissa totuuksissa, jotka eivät elämän päivää kummemmin häiritse. Joillekin kerta kaikkiaan totuus on se kaikki miellyttävyys, joka heidän osakseen on tullut. - Elämä on epistä. - Onni on sattumanvaraista. Onni ei jakaudu tasan. Kuten ei myöskään kauhu. Joidenkin elämä on kauhun täyttämää. Joiltakin se puuttuu.

Miten voisin keskustella niiden kanssa, jotka puhuvat kauhusta tuntematta sitä?

Jotkut heittäytyvät kauhun asiantuntijoiksi röyhkeydellä ja sen minä tajuan. Näen sen. Oivallan sen.

Mikä on kohtalo? - Sitä kysyn.

Joka tapauksessa minun kohtaloni oli elää elämää, jossa totuus painottuu.

Kysyn joka hetki: Mikä on totuus? Mitä minulle todella on tapahtunut? Olenko pirun riivaama vai ovatko pirut vaikuttaneet elämääni kohtalokkaalla tavalla.

Olen totuuskysymyksen vangitsema. Yhtään päivää ei kulu etten kysy elämäni totuutta ja siinä sitten kynsin pimeyttä.

perjantai, 18. elokuu 2017

Seitsemän veljestä

Mitä kysyn Tuntemattoman sotilaan ja jatkosodan suhteesta on samaa kuin voisi kysyä Kiven Seitsemän veljeksen ja 1800-luvun jälkipuoliskon todellisuuden suhteesta.

Jos annamme Seitsemälle veljekselle aikakautensa absoluuttisen totuusarvon niin teemme väärin.

Yleensä ottaen Seitsemän veljestä on samalla tavoin pyhitetty kuin Tuntematon sotilas. - Niiden taakse ja ympärille ei ole suotavaa katsoa.

Jos vähänkään alkaisi ymmärtää Seitsemän veljeksen kritiikkiä niin suomalaisessa yhteiskunnassa sen tekijä syrjäytettäisiin.

Raamattua saa aina uudelleenarvioida. Seitsemää veljestä ja Tuntematonta sotilasta ei saa.

Pahinta mitä turvapaikanhakija voisi itselleen tehdä on, että hän lukisi mainitut teokset ja antaisi niistä kriittiset lausunnot.

Miksi tänä vuonna ei tehty seitsemänkymmentäseitsemän tuntia kestävää televisiosarjaa Seitsemästä veljeksestä?