Ota 20 ilmaiskierrosta

Ei omaa rahaa, ei riskiä


sunnuntai, 20. syyskuu 2020

Loukattu kunnia

Äsken katsoin jonkun elokuvan mistä esiintyi tärkeä sana: "Kunnia."

 

Menemättä seikkoihin mitkä vaivaavat mieltäni ja aiheuttavat hetkittäin kiukun kohoamista niin otsikon sanat ovat kelpoisia. Niitä voi käyttää. On kyse loukatusta kunniasta. Niinkin on. 

 

Asiaa on turha avata enkä siihen pystykään. 

 

Mutta loukatun kunnian kanssa ei ole helppo elää. 

 

Kenenkään kunniaa ei saisi loukata. Mieluummin niin, että nostaa sitä sanoillaan ja teoillaan.

 

Kunniaa on mahdollista loukata pienesti tai sitten sitä loukataan hyvin syvällisesti ja perusteellisella tavalla.

 

 

sunnuntai, 20. syyskuu 2020

Hetken älähdykset

Niitähän kirjoitan ja niitä kadun. Onneksi poistot ovat omissa käsissä ja hetken kuluttua palautuu poistotaju.

 

Herätän älähdyksilläni kummastusta ja varmasti suuttumustakin. 

 

Täytyy tietysti myöntää, että eräs asia mikä elämässä tympäisee on sanomisten laskelmointi. Ikään kuin jonkinlaisen pelin pelaaminen. Jotkut ovat hyvin taitavia sanomisissaan. Mutta onhan laskelmointi järkevää. 

 

Minun on helppo hyväksyä kristillinen hiljaisuuskilvoittelu. Ihminen hakee sisimmästään tilaa hiljaisuudelle ja hiljaisuudessa tutkiskelee itseään ja tekojaan.

 

Sen sijaan peluroiva vaikeneminen on jotain muuta.

sunnuntai, 20. syyskuu 2020

Kriisien kertaamisesta

En halua jauhaa täällä kriisejäni. Enää...

 

Kriisieni käytännöllinen summa oli syvenevä yksinäisyys. Eräänlainen luovuttaminen ihmissuhteissa.

 

Kun viime torstaina kävin kirkossa niin en käsittänytkään ennen tätä päivää kuinka suuria vaikutuksia sillä oli. Tajusin, että kirkossa oli ystävällinen tunnelma ja tuota tunnelmaa tarvitsen lisää.

sunnuntai, 20. syyskuu 2020

Maallikon näkemyksiä

Painotan taas, että kaikki kristillisyyteen liittyvät näkemykseni ovat maallikon näkemyksiä. 

 

Jos joku todella on kiinnostunut nimenomaan ortodoksisuudesta niin kannattaa kääntyä pappien puoleen. Tässä voin rohkaista. 

sunnuntai, 20. syyskuu 2020

Hiljainen elämäntapa

Hymähdän. Oikeat hengelliset tienviitat ovat jo kodissani ja aina sorrun ulvomaan jotain tänne nettiin. 

 

Kirkossa käymistä on lisättävä ja ehkä keskusteltava kirkkoherran kanssa jostain sopivasta vapaaehtoistyöstä. Sellaisesta mikä on seurakunnalle hyödyksi ja samalla ankkuroi minua johonkin tärkeään.

 

Maailma menee menojaan. Kohisee kohisemisiaan. Lisäksi maailman kulussa on havaittavissa tiettyjä masentavia voimavirtauksia, joita päivän uutiset eivät heiluttele. Ne ovat ja pysyvät.

 

Vaikuttaa siltä, että loppuelämän osanani on hiljainen elämäntapa. En pidä sitä luuserin elämäntapana.