lauantai, 22. heinäkuu 2017

Mielipidekirjoittaminen vapaaehtoistyönä

Olen ollut etäällä kirkostani. - Joskus tein siellä vapaaehtoistyötä autellen siinä missä pystyin. - Tässä on synnintuntoa. - Ortodokseja Vaasan alueella on hyvin vähän ja vielä vähemmän heitä, jotka aktivoituvat auttajiksi.

Mutta katson tekeväni vapaaehtoistyötä mielipidekirjoittajana.

Etsin aiheita, pohdin niitä ja valmistelen tekstini. - Lähetän sen sitten lehteen ja lehti tekee päätöksen julkaistaanko teksti vai ei. - En jää miettimään, jos jotain juttua ei julkaista. Joskus itse ehätän perumaan tekeleeni ennen kuin se on julkaistu.

Olen yhteiskuntatieteilijä ja minulla on myös sosiaalialan opettajan koulutus. - Ne antavat aiheiden etsijän lähtökohdat.

Yritän toimia omanlaisenani tutkana ajassani.

Vapaaehtoistyö tarkoittaa sitä, etten saa kirjoituksistani maksua. - Toimittajat saavat työstään maksun mutta minä en ole toimituksellisessa suhteessa lehteen. Olen siten vapaaehtoistyöntekijä.

Mutta käsittääkseni mielipidepalstaa kyllä luetaan. Kirjoittajan täytyy olla kiitoksista kiitollinen jos niitä ilmenee ja kun on leikkiin ryhtynyt niin moitteet ja arvostelut täytyy kestää.

lauantai, 22. heinäkuu 2017

Sananvapaus, viharikos ja asian käsittely

Olen siitä harvinainen ihminen, että olen kroonistunut sananvapauden käyttäjä. Käytän jatkuvasti sanomisen vapautta. - Kun blogit ja lehtien mielipidepalstat poistetaan ei ole enää sananvapauden käyttämistä, joka kytkeytyy kansalaisuuden ihanteeseen.

Minulle on arvokasta se, että maailmassa on sananvapauden käyttäjiä.

Sananvapauden käyttäjä nostaa esiin asioita. Hän kiinnittää huomiota asioihin. Hän ei päästä asioita ohitse.

Arvelen, että täällä Pohjanmaalla Pohjalaisen julkaisema tekstini Hämmästyttävä haastattelu puhututtaa. - Siinähän kiinnitän huomiota siihen, mitä Vaasan ortodoksisen seurakunnan uuden kirkkoherran haastattelussa ilmenee.

Haluan voimakkaasti tuon haastattelun avaamista vaikka arvelen että se perustuu haastattelijan ja haastateltavan väliseen tahattomaan tietokatkokseen. Kuitenkin haastattelussa ASIANA on ortodoksinen usko. Kiinnitän huomiota tähän asiaan. - Tahdon, että ortodoksista uskontoa tuntemattomat saavat oikean käsityksen. Haastattelu mahdollisti väärinkäsitykset. Niin näen.

Viharikoksessa ymmärtääkseni nimetään ihmisen nimi ja osoitetaan häntä sormella ja kyseenalaistetaan häntä.

Valta-asemassa olevaa henkilöä voi hieman sormella osoittaakin - mutta tässä täytyy tietää rajansa. - Valtaa on voitava arvioida sananvapauden kehyksissä. Mutta se ei voi tarkoittaa psykopaattisia tai narsistisia lähtökohtia sananvapauden käyttäjän työssä.

Sananvapauden käyttäjä, joka esiintyy rohkeasti omalla nimellään asettautuu aina myös ihmistikkatauluksi. - Ei vastata hänen esittämäänsä asiakysymykseen asiavastauksella vaan puututaan hänen henkilöönsä.

Suurin osa suomalaisista ei tarvitse julkista sananvapautta, koska he eivät sitä milloinkaan käytä.

Mutta ihmiset tietenkin käyttävät sanoja julkisuuden tuolla puolen. Nimettöminä selkään puukottajina.

Minä toivon ja rukoilen, että en itse syyllistyisi viharikoksiin.

 

torstai, 20. heinäkuu 2017

Onko vaikeneminen hyve?

Tässä on oltava valpas, tarkka ja tajuava. - Nimittäin toki on asioita mistä pitää vaieta. - Vain vaikeneminen on oikeata toimintaa. Miettiköön jokainen mistä tulee vaieta. Ketään ei saa nujertaa puhumalla asiat auki. On sellaisia asioita.

Rikoksesta ei saa vaieta. - Vaikka olisi kuinka kipeä tilanne niin rikoksesta ei saa vaieta silloin kun - varsinkin kun on - kysymyksessä rikos, joka ei ole vanhentunut.

Jos esimerkiksi Lintulan kävelylenkillään kadoksiin joutunut nunna, äiti Elisabet on joutunut rikoksen uhriksi niin tästä rikoksesta ei saa vaieta. Vaikeneminen rikoksesta mädättää yhteiskunnan.

Elän käsityksessä, että oli paljonkin ihmisiä, jotka tiesivät keskitysleirien olemassaolosta. He tiesivät mitä tapahtui, mutta he vaikenivat. He eivät olleet aikansa mielipidekirjoittajia. He eivät nousseet sanalliseen mielenosoitukseen enkä voi kunnioittaa heitä. Voin ehkä ymmärtää. Voin ehkä sääliä pelokkuutta - mutta en voi kunnioittaa pelokkuutta.

Minä en kunnioita pelokkuutta ajassamme!

Vaikeneminen on hyve ja vaikeneminen ei ole hyve. Se on kumpaakin. On erityisiä sielunkamppailuita, joissa vaikenemisen kysymys on kuin kämmenen läpi isketty naula.

torstai, 20. heinäkuu 2017

Typeryys, kansalaisuuden ihanne ja pahuus

Kansalaisuuden ihanteeni jää typeryyden ja pahuuden väliin.

Nythän kirjoitan mielipidevaikuttamisesta.

On ihmisiä, jotka ovat oman onnellisuuskuplansa typerässä hötössä. He ovat onnellisuuskuplansa huumaamia. - Ei heitä kiinnosta kuin oma kiva. Omasta kivastaan he hölpöttävät. Ehkä sitten vain omassa älypuhelinheimossaan. Nettikuplassaan.

Kansalaisuuden ihanteeni toisella puolella on pahuus. Silloin juorutaan ja paisutellaan ja namutellaan ilkeyksistä. Silloin tähdätään väärien todistusten antamiseen. Ollaan toimeliaita pahassa. Pahuuden alueella tehdään toisia ihmisiä epäihmisiksi. Ollaan paremmintietäviä. Ollaan itsetärkeitä. Ollaan julistuskeskuksia.

Kansalaisuuden ihanteeni jää keskelle - se jää typeryyden ja pahuuden puristamaksi.

Typerät ihmiset luulevat esimerkiksi, että lehtien mielipidekirjoittajien päävaikutin on itsensä korostaminen. Pahat ihmiset tahtovat aktiivisin keinoin nujertaa mielipidekirjoittajan. He tahtovat epäkelpouttaa tämän. He laskevat liikkeelle juoruja.

Typeryys ja pahuus ovat ne todellisuuden ilmenemismuodot, joita vastaan kirjoitustyölläni yritän kamppailla.

Silloinkin kun paha pitää taustapuhetta: tämä mielipidekirjoittaja on paha, hän juuri on paha!

torstai, 20. heinäkuu 2017

Kansalaisuuden ihanne

Tänään viimeisin kirjoitukseni julkaistiin sanomalehti Pohjalaisessa. Kirjoituksessani käsittelen pankkiautoketjun perustamista erityisesti vanhusten tarpeisiin. - Pankkiautossa vanhus saisi ihmisneuvonnan. - Ihmisneuvontahan alkaa rajusti vähetä ja paikalle on tullut ohjeneuvonta. - Ohjeiden laatija olettaa, että ohjeiden lukija osaa lukea ne oikein. - Näin ei suinkaan välttämättä tapahdu. - Minulla on vanhustietoa, jonka perusteella jo tavallinen seteleiden nosto automaatista herättää ahdistusta. Maaseudulla konttoriketju harventuu vauhdilla. - Automaattia on vaikea lähestyä. Siksi syntyy välttämiskäyttäytymistä. Kirjoitin jälleen kerran tekstini rajuin ilmaisuin. - Juttu on netitse luettavissa Pohjalaisen sivustolla. Olen kiitollinen toimitukselle, joka antaa minulle palstatilaa. Muutoinhan kirjoittamiseni on vapaaehtoistyön muoto.

Vaasan  ortodoksisen seurakunnan uuden kirkkoherran haastattelujuttuun kiinnitin huomiota, koska se oli niin erikoinen suhteessa ortodoksiseen uskoon. Se on toiseksi viimeisin mielipidekirjoitukseni. - Odotan vastinetta kirjoitukseeni lehdessä.

Kirjoitan tätä blogia ja joskus - aika usein - syntyy myös sontaa. Voin sontaani hallita vetämällä sen pönttöön.

Koska en pysty hallitsemaan muiden blogeja niin pyrin nykyään hillitsemään niihin kirjoittamista.

Kirjoittaminen on minulle kuin toinen luonto. Se tapahtuu helposti ja mielipidekirjoittajana kärkyn koko ajan aiheita. Sekin on aika erikoinen tilanne, johon ihminen vuosien saatossa oleentuu.

Miksi moinen? - Viimeksi Pohjalaisen Tekstaten-palstalla saamani palaute oli tylyttävä. - Kun antautuu kirjoittajaksi niin ei koskaan pysty tietämään miten ihmiset kirjoituksia lukevat.

Käy niinkin, että jos kirjoitat asiasta niin ihmiset eivät huomaa asiaa vaan alkavat kommentoida sinun henkilöäsi. Tämän taakan joutuu kantamaan, jos antautuu kirjoittamaan mielipidekirjoituksia.

Mutta miksi moinen?

Siksi, että kirjoittaminen kuuluu kansalaisuuden ihanteeseeni. - Yritän vaikuttaa kirjoittamalla. En nyrkkitappele enkä vahingoita fyysisesti ketään. - En juoruile. - Melskaan toki kodissani ja joskus raivokkuus saa minut sylkäisemään tänne mitä sattuu. Olen tiuskea tuimaantuja. Kun olen yksineläjä niin kukapa siitä häiriintyisi paitsi blogini lukija sillä hetkellä kun täällä avoin raivo pauhaa. - Olisipa ymmärtävä vaimo niin ei tarvitsisi kaikelle kansalle pauhata!

Poliittisesta vallankäyttäjästä saatan kirjoittaa nimeltä. Mutta en mene hänen olemukseensa ihmisenä.

En tahdo asettua virkavallalle esteeksi enkä vahingoksi - mutta esimerkiksi äiti Elisabetin katoamisesta tulen blogissani tuolloin tällöin muistuttamaan kunnes äiti Elisabetin kohtalo on ratkennut.

Kansalaisuuden ihanteeseeni kuuluu myös rohkea jossittelu silloin kun on jossittelun paikka. - Kun ei enää ole jossittelun paikka niin ei pidä enää jossitella. - Selvää asiaa ei pidä jossitella.

Lehden mielipidekirjoittajana tietenkin olen herkistynyt tajuamaan kuinka vähän ihmiset kirjoittavat mielipidekirjoituksia.

Me elämme vaikenevien ihmisten maassa.

Varmasti on paljon älypuhelinhölpötystä, kaveeraamista, tohkeilua kavereitten kesken. Bestisten kesken.

Mutta missä ovat asiamielipiteet, joita kirjoittaessaan täytyy kuitenkin pohtia sanottavansa sisältöä.

Kansalaisvalppaus kuuluu ihanteisiini.