keskiviikko, 19. tammikuu 2022

Soitin ja ilmaisu

On ihmisiä, jotka eivät uskalla koskea pianoon, koska he eivät osaa soittaa. Mitä tämä tarkoittaa?

 

Piano on soitin, josta kuka tahansa saa äänen. Se on kokemukseni.

 

Asia on varmasti vaikeampi trumpetin tai säkkipillin kohdalla.

 

Kitarakin on äkkiseltään monimutkaisempi juttu.

 

*

 

Mitä pitäisi osata soittaa, että uskaltaisi koskea pianoon?

 

Täytyisi ilmeisesti osata soittaa sointuja ja asteikkoja.

 

Täytyisi osata soittaa jokin tuttu melodia, vaikkapa The Beatlesin Yesterday.

 

*

 

Onko toistaminen suuri taidonnäyte?

 

Että osaa soittaa saman minkä miljoonat muutkin?

 

*

 

Nyt on niin, että soitin edustaa avointa pääsyä itseensä.

 

Pianolle saa keksiä sen tehtävän minkä itse kukin tahtoo eikä piano sitä estele.

 

Piano on avoin löytäjälleen.

 

*

 

Silti ei ole pahitteeksi osata yleisiä sääntöjä ja löydöksiä, joita on aikaisemmin tehty.

 

*

 

Mutta hetikin voi ilmaista.

 

Vaikkapa tuskan yhden koskettimen kosketuksella.

 

Ei kannata juuttua puristukseen, että haluaisivatko muut kuulla sen.

tiistai, 18. tammikuu 2022

Dissosiaatio ja kirjailijan työ

Dissosiaatio häiriönä kuuluu mielenterveyden problematiikkaan. Aina dissosiatiiviseen identiteettihäiriöön saakka.

 

Kannattaa lukea dissosiaatiosta muualta, jos aihe kiinnostaa.

 

Ymmärrän dissosiaation mielen lohkomisena ja eriytymisenä. Dissosiatiivisessa identiteettihäiriössä henkilöllä on eriytyneitä identiteetin osia, joita ennen kutsuttiin sivupersooniksi. Ne voivat olla hyvin itsenäisiä ja niillä on erilaisia tehtäviä. Ne voivat olla myös eri ikäisiä, eri sukupuolta edustavia, seksuaalisuudeltaan erilaisia. Eläimiä, demonisia vaikuttajia…

 

Dissosiatiivinen identiteettihäiriö perustuu varhaiseen tramatisoitumiseen minkä on täytynyt tapahtua ennen kahdeksatta ikävuotta.

 

Dissosiatiivinen identiteettihäiriö (DID) on henkiinjäämisen keino silloin kun traumaattiset tapahtumat sietämättöminä vyöryvät  yli.

 

DID kuvastaa omalla tavallaan elämän nerokkuutta. Mutta myöhemmässä elämässä DID-ihmisellä on huomattavaa haittaa oireistaan. Näen niin, että perusoireisiin kuuluvat lähtökohdittain depersonalisaatio- ja derealisaatioilmiöt.

 

Depersonalisaatio merkitsee sitä, että ihminen on ikään kuin irti itsestään. Hän sijaitsee itsensä vieressä ja kokemuksena se on hyvin inhottava. Sama koskee derealisaatiota missä on todellisuuden vääristymä. Silloin ihminen saattaa kokea ikään kuin hukkuvansa todellisuuteen. Kaikki kaatuu päälle. Se aiheuttaa paniikkia.

 

MIKÄ AMMATTI KAIKKEIN ENITEN MUISTUTTAA DISSOSIATIIVISTA IDENTITEETTIHÄIRIÖTÄ?

 

Kirjoitin isoin kirjaimin. Se oli tarpeen.

 

KIRJAILIJAN ammatti muistuttaa eniten DID-ilmiötä!

 

Tässä varmastikin olisi syytä korostus: ROMAANIKIRJAILIJAN ammatti.

 

Romaani edellyttää eläytymistä monien ihmisten maailmaan. On luotava lukijalle uskottava maailma uskottavine henkilöineen ja tilanne on yksissä käsissä, kirjailijan käsissä.

 

On selvää, että esimerkiksi Aleksis Kivi joutui käsittelemään dissosiatiivisuutta elämässään ja työssään kirjailijana. Tiedostaen tai tiedostamattaan.

 

*

 

Entä jos sitten kirjailijalle kirjailijan työssään PALJASTUU, että hänellä on DID?

 

Luulen, että siinäkin on minulla romaanin aihe.

tiistai, 18. tammikuu 2022

Havahtuminen, valaistuminen ja paljastuminen

Kaikki otsikon ilmaisut ovat itselleni tärkeitä.

 

Havahtumiseen ja valaistumiseen liittäisin planetaarisia ja kaikkeudellisia aspekteja.

 

Mutta paljastuminenkin kuuluu samaan teemaan.

 

*

 

Juuri nyt mietin eniten paljastumista.

 

Jollekin saattaa paljastua jokin oma lahjakkuus, joka on tietysti riemukasta paljastumista.

 

Jollekin toiselle paljastuu lääkärissä, että hänen oireensa ovat jo pitkään merkinneet vakavaa sairastumista.

 

*

 

Kuinka monta kirjaa tai elokuvaa on tehty siitä kun joku jonka ei alkuunkaan pitäisi olla konna paljastuu konnaksi? Tämä on ikään kuin ikuinen pätevä synopsis. Kunhan vain tarina ja siinä olevat henkilöt ovat mielenkiintoisia.

 

*

 

Kriisissä paljastuu jotain äärimmäisen kuohuttavaa. Tämä on luultavasti vain yksi tapa lähestyä kriisiä.

 

Ihmisellä ei oikein tahdo olla voimavaroja kestää ja käsitellä sitä mitä paljastuu.

 

Mutta ihminen ei pysty satuilemaan itselleen. Paljastunut on paljastunut. Tapahtui paljastuminen.

tiistai, 18. tammikuu 2022

Kriisit ja hienotunteisuus

Kriisit voivat paljastaa asioita. Silloin toivon mukaan ymmärrys lisääntyy.

 

Omien kriisieni kautta toivon todellakin ymmärryksen lisääntyneen. On asioita missä ei enää huvita möyrästellä ja edetä sopimattomalla huumorilla, joka edustaisi irvokkuutta.

 

Huomaa somessa suurisuita, joita oma kriisiytyminen ei ole huojauttanut.

 

Kriisi pakottaa itsetutkiskeluun ja tiedonhankintaan.

 

Hankittu tieto voi aiheuttaa torjunnan ja sille ei mitään pysty. Mutta onpahan itse edennyt todellisuuden tajuamisessa.

 

Tietyllä tavalla kriisit ovat erittäin vaikea lahja elämässä. Niitä ei halua mutta kriisin keskellä on opiskeltava, etsittävä uutta tietoa.

tiistai, 18. tammikuu 2022

Pandemia ja filosofia

Filosofian yliopistolliset ammattilaiset ovat asia erikseen. Heihin en kuulu. Olen muuten vain KAIKEN ihmettelijä.

 

Löysin netin kautta Leena Kakkorin kirjan Martin Heideggerin olemisen kysyminen (Tampere University Press, 2009). Aion lukea sitä hyvin kiinnostuneena.

 

Ei ole tarkoitettua niin, että ainoastaan Martin Heidegger kysyisi olemista. Sen luulisi kiinnostavan jokaista.

 

Meillä voisi olla käynnissä suuri filosofinen keskustelu olemisesta siten, että media sitä tukisi. Heitän pallon Ylelle. Taas jos se kuitenkin on jo käynnissä niin pahoittelen tietämättömyyttäni.

 

Blogiini liittyy yleisesti kaiken kattava pahoittelu tietämättömyydestä.

 

Vaikka olen olemassa en tiedä mitä oleva on. Pahoittelen.

 

Enemmän tietoni on esinetietoa kuten että kirjoitan parhaillaan esineellä, jonka nimi on näppäimistö.

 

Pandemia ei ainakaan vielä ole sysännyt meitä suurten filosofisten kysymysten ääreen.

 

Itse asiassa yksinomaan ihmistsunamin oliototuuden täytyisi se tehdä. Ei ole tehnyt.

 

Koen nythetkeni summaten vieraantuneena, se edustaa vieraantumisilmiötä.

 

Totta kai poliittisesti on se vaara, että filosofiset kysymykset itsenäistävät niiden esittäjiä. He eivät olekaan sujuvaa vaalikarjaa.

 

Tarvitaan tietenkin mahdollisuuksien mukaan selkeäkielisyyttä. Tajuttavuutta niiltä, jotka ottavat filosofisia kysymyksiä puheeksi.

 

*

 

Kristillisessä käsityksessä oleva on sitä mitä Jumala on luonut. Näin ollen luomistyön seurausta. Jotakin Jumalalle jätettävää silloin kun luotu on hämmennyksen vallassa.