torstai, 13. toukokuu 2021

Hohdokas tappio

On tilanteita missä voimien epäsuhta merkitsee sitä, että vähemmällä voimalla varustettu kärsii tappion mikä ei muuksi muutu.

 

Miksi näin on? Selittäköön joku minua viisaampi.

 

Jotkut ihmiset syntyvät kärsimään varman tappion. Siltä näyttää. Tarinoita tämän todistamiseksi on paljon.

 

Tappio on tappio ja jos henkiin jää niin sen kanssa on elettävä.

 

Joskus tappio vie mukanaan. Se voittaa. Ei ole ihmeellistä, jos se voittaa.

 

*

 

Aina ei niin käy.

 

Kuten sanottu tappio ei selittämällä muuksi muutu. Tappiosta ei tule sisällöltään muuta kuin se on sisällöltään.

 

Mutta joskus tappion ympärille alkaakin syntyä sellaista mikä olisi sanoittavissa hohdokkuudeksi.

 

Sitä ei ehkä ulkopuolisille pysty selittämään.

torstai, 13. toukokuu 2021

Traumatisoituminen ja kodittomuus

Jos elonpäiviä riittää ja voimia niin tulen vielä kirjoittamaan romaanin, joka asemoituu suurkaupungin kodittomuuteen.

 

*

 

Kun tänään kävin suihkussa niin olin kiitollinen. Onhan koti ja suihku sentään! Voin lähteä kodista ostamaan kauppaan ruokaa ja palata kotiin.

 

Pesin koneellisen pyykkiä.

 

Vuoden 2014 vaikeissa vaiheissa tämäkään asia ei ollut itsestäänselvyys. Kävi jokin pelon huikaisu. Miten tässä käy?

 

Tajusin sosiaalisen kentän armottoman kolmijaon.

 

*

 

Turvaverkkoja tarvitaan ja kohta valitaan kuntavaaleissa valtuustoihin päättäjiä. Mitä sanottavaa heillä on turvaverkoista?

 

*

 

Olen kirjoittanut traumoista, että niiden otteen kaikkialle ulottuvuutta tajuttaisiin.

 

Vahingoitettu saattaa vahingoittaa teoillaan elämäänsä.

 

Arvostelukyky tuskassa pettää.

 

*

 

Ja mitä hyvinvoivien massat tarvitsevat? Ne tarvitsevat omassa hyvyydessään kieriskelyä ja sisäistä namuttelevaa puhetta: "Tuollainen ainakaan en ole." Nimittäin katsoessaan jotain likaista kadun hoipertelijaa.

 

Ei tule mieleen, että siinä on haavoitettu ihmisparka. Menetetty mahdollisuus, jossa raaka ulkoinen alkusyy kietoutuu omiin virheratkaisuihin. Korostetaan nimenomaan niitä omia virheratkaisuja.

 

*

 

Hoitoketjuista päättäjien on lupa aina puhua. En minä sitä kiellä.

 

*

 

Kylmä yö, enää tilkka kossua jäljellä eikä paikkaa minne mennä…

 

*

 

Lähtökohdittain toiset ihmiset ovat jaettavissa kolmeen:

 

1) välinpitämättömien enemmistöön, 2) pahantahtoisiin ja 3) hyväntahtoisten aktiivien vähemmistöön.

torstai, 13. toukokuu 2021

Käsitteestä salaliitto

Salaliitto eli salahanke on kahden tai useamman henkilön salainen sopimus jonkin rikollisen tavoitteen saavuttamiseksi. Tyypillisiä salaliittoja ovat poliittiset rikokset.

 

Yllä Wikipedian määritelmä salaliitosta. Itse olisin valmis ottamaan siitä sanan "rikollisen" pois ja lisäämään "tai tahon".

 

Kun olen omassa blogissani niin määrittelen näin, että salaliitto eli salahanke on kahden tai useamman henkilön tai tahon salainen sopimus jonkin tavoitteen saavuttamiseksi.

 

Kun kahden puolueen edustajat sopivat salaisesti yhtenäisestä äänestyskäyttäytymisestä niin se on salaliitto. Siihen silloin todennäköisesti liittyy jonkinlainen etujen kauppa.

 

*

 

Kun aviomies sopii salarakkaansa kanssa, että he menevät naimisiin jossain vaiheessa mutta eivät vielä niin kyseessä on salaliitto.

 

Vaimo kotona saattaa ihmetellä tuntojaan mitä mies herättää hänessä, outoja aavisteluja…

 

*

 

Miksi äkisti salaliittoilmiöstä ei olisi lupa puhua?

 

Ymmärrän toki, että asiaan voi liittyä vaikuttamispyrkimyksiä.

 

Siis puhutaan salaliitoista silloinkin kun niitä ei ole.

 

Ihmisiä ahdistetaan ja ajetaan epävakauteen salaliitto-otaksumilla.

 

Olemattomilla salaliitoilla on mahdollista pelotella mikä on halveksittavaa.

 

 

*

 

Mutta emme koskaan pääse asiasta sinänsä eroon.

 

Kirjailijat tahtovat julkisuutta teoksilleen. Laulajat lauluilleen. Vlogistit ja blogistit kaipaavat huomiota.

 

Väitän, että suuren rahan kuvioihin liittyy aina myös salaliittoja.

 

*

 

On salaisia vaikutusverkostoja.

 

*

 

Olen pyrkinyt AVOIMESTI herättämään julkista keskustelua planeettamme elonkehän suurimmasta ongelmasta, joka on valtaisa väestönkasvu suhteessa aikaan ja yhtenevä ahmintakulttuuri.

 

Olen etsinyt ihmiskunnan avoimesti keskustelevaa havahtunutta meisyyttä kuten Pekka Kuusi.

 

Mutta en ole ihan hoopo. Samasta asiasta keskustellaan tietenkin myös salaisesti. Ongelma on tiedostettu, koska se on eliitin etuja vastaan. Jättimäiset tulija-aallot epävakauttavat yhteiskuntia mihin eliitti on sijoittunut elämäntapoineen.

tiistai, 11. toukokuu 2021

Harmittomat hörhöt

Jokaisella on mahdollisuus olla sisimmässään niin hörhö kuin on. Se ei tule ulos.

 

Vaikuttamisyritykset ovat asia erikseen. Silloin vastaanottajan elämänkuviot ovat pelissä mukana myös.

 

Hörhöjä maailmassa on aina.

 

Ja on tietysti niin, ettei esimerkiksi sarjamurhaaja halua hörhön mainetta vaan kulkea tavallisena mukavana ihmisenä, jolloin murhaamisen jatkumisen mahdollistuu.

 

*

 

Onko hörhöys helposti tunnistettavissa?

 

Siinäpä kysymys. Aika usein arvelee sen tunnistavansa. Hörhö esittää asioita niin, että alkaa hymähdellä.

 

Ihmisyys ilmenee joskus harmittomana hörhöytenä, joten mikäpä siinä…

 

*

 

Äkisti tulevat ajatuksiin hörhöt, jotka voisivat antaa suorastaan painostamalla ohjeita vaikkapa vakavasti traumatisoituneille ihmisille. Silloin on kyse toki hörhöydestä muttei harmittomuudesta.

 

*

 

Hörhöys tässä tarkasteltuna on muuta kuin mielenterveyden vaikeat ongelmat mihin liittyy mukaan kärsimystä ja erilaisia vaikeita seurauksia.

tiistai, 11. toukokuu 2021

Hurmos vai harkinta?

Suunnittelu perustuu vaihtoehtojen hahmottamiseen ja valintojen realistiseen harkintaan. Harkinta on siten ohjelmani. Se pohjautuu sivistykselliseen ja tieteelliseen otteeseen.

 

Mutta nyt on niin, että joku professorikin voi mennä hurmokseen. Hänellä on professorin arvovalta, mutta hänen toimintansa perustuukin hurmoksellisuuteen, näkyjen ja merkkien näkemiseen. Tunteet jylläävät ja näkijä on näkyjen lumoama ja yrittää myös lumota kuulijansa. Vaikuttaa heidän harkintaansa.

 

Ihmiskunnan historia on verilätty.

 

Vaistoni sanoo valitettavasti, että erilaiset hurmosvoimat vahvistuvat piankin.

 

Asiallisuus ei välttämättä ole voiton päällä vaan epäasiallinen vauhkoontuminen. Tempoilu.

 

On niin järkyttävällä tavalla totta, että ihmiskunnan olisi pitänyt pysähtyä miettimään silloin kun Pekka Kuusi julkaisi teoksensa Tämä ihmisen maailma vuonna 1982.

 

Tuon kirjan sanoman jo oikeastaan voitti hurmos. Lumoutuminen monipuolisiin tietoteknisiin välineisiin, jotka voimalla olivat tulossa tavallisen ihmisen käsiin ominaisuuksiensa tsunamimaisella kehityksellä.

 

Havahtunut nöyrtyminen täytyisi tapahtua viimeistään nyt ja sen myötä harkinta.

 

Ehkä tulevaisuudesta on sanottavissa vain, että sekin on verilätty.