sunnuntai, 27. toukokuu 2018

Traumatyö ja rentoutuminen

Jos ihmisellä on traumaattinen amnesia, unohdus, seurausvaikutuksineen niin hän ei ole koskaan rentoutunut. Hän voi olla väsynyt, mutta ei rentoutunut. Ihminen ehkä väsyttää itseään rankoilla liikuntaharjoituksilla, mutta hän ei pääse rentoutumiseen. Olotila vaihtelee lähinnä lievästä jännittämisestä paniikkikohtauksiin. - Ihminen on sisäisesti vainottu eikä hän tiedä miksi. - Traumatyössä tapahtuu asioita, jotka eivät ole tietoisen ohjauksen vallassa. Niitä vain tapahtuu. Rentoutumisen suunta löytyy. Tässä ajattelen, että tätä suuntaa voi edistää joogaharjoituksilla. - Uusien elämänsuunnitelmien tekeminen mahdollistuu rentoutumisen avulla.

sunnuntai, 27. toukokuu 2018

Muuttuminen ja muutosvastarinta

Kun amnesia purkautuu niin ihminen on uusien haasteiden edessä. - Kun totuttu urautuminen triggereihin ja vältteleviin elämänratkaisuihin tulee haastetuksi niin ihminen saattaa aluksi surra jopa sitäkin. Hän näkee vanhan minänsä ja ryhtyy pitämään siitä kiinni. Hän on tottunut kuvioihinsa. Kuten sanottu traumatyö on muuttumisen työtä. Traumatyössä on vuoria ja kuiluja. Haluan kuitenkin tuoda esiin toivoa. Traumatyö etenee ja sitä pitäisi ammattiauttajaverkoston tukea. - Jossain vaiheessa halu ja paine muutoksen näyttämiseen kasvaa. Tahtoo näyttää muutoksen seurauksia itselleen. - Olen itse menossa vahvasti tätä kohti. Traumatyötä olen tehnyt pitkälti omassa taistelupoterossani. Nyt haluaisin kurkistella sen ulkopuolelle ja nousta sieltä pois. Traumatyön pitää konkretisoitua jotenkin. - Tässä yritän tiedostaa sen muutosvastarinnan, joka saattaa tulla ulkopuoleltani. Pysyäkseni hengissä minun on täytynyt tehdä traumatyötä. Traumatyö on ollut pakkotyötä. - Ihminen on aika lailla urautuva olento ellei urien muuttamiseen ole välttämättömyyttä. - Arvelen että on turha todistaa muuttumistaan siellä missä esimerkiksi kuva minusta on valmis. Ja itsestään on tarpeetonta jäädä neuvottelemaan. Ajattelen, että elämässä ei aina pidä haikailla neuvottelutulosten perään.

 

sunnuntai, 27. toukokuu 2018

Traumatyön tavoite

Traumatyön tavoite ei ole muuttumattomuus vaan muuttuminen. - Traumatyön tavoite ei ole menneen mitätöinti eikä menneestä irti repeytyminen, koska se on mahdotonta. Mutta muuttuminen tarkoittaa sitä, että menneisyys ei enää pimennä eikä hallitse nykyhetkeä eikä se hallitse niin sanotusti tervettä riskinottoa, joka suuntautuu lähitulevaisuuteen ja kauemmaksikin. - Traumatyö muuttaa traumatisoitunutta ihmistä. - Traumatyö ei ulotu sitä tekevän yksilön ulkopuolelle, mutta se antaa traumatyötä tekevälle uutta pontta ja voimia tehdä uudistuneita ratkaisuja, jotka liittyvät elämän sosiaaliseen kenttään. 

sunnuntai, 27. toukokuu 2018

Traumatyön luonne

Traumatyötä ei pysty sysäämään kenellekään toiselle. - Traumatyö on omaa sisäistä työskentelyä. - Suurin osa ihmisistä esimerkiksi maassa nimeltä Suomi ei joudu tekemään traumatyötä siten kuin traumatisoitumiseen tässä blogissa viitataan. - Täällä viittaan traumoihin, joihin tavalla tai toisella liittyy väkivalta. - Toiminta vastoin uhrin tahtoa ja parasta. - Kun oma kohtalo on se mikä on niin oikeastaan pitää oppia kasvamaan traumatyön tekijäksi. Se edellyttää sitä, että myöntää trauman kuulumisen osaksi elämäänsä. Itse teen traumatyötä olettamusten perusteella, koska tässä elämässä en saa pitävää näyttöä tapahtumien kulusta. - Teen traumatyötä, koska huomaan, että se helpottaa. Koko olemukseni äänestää sen puolesta, että olen itseni kanssa oikeassa suunnassa ja olen ollut hyvin pitkään eksyksissä. - On identifioitava itsensä traumatyön tekijäksi. - Siitä ei tarvitse seurata sitä, että pitäisi tämänkaltaista julkista blogia. - Kun traumatyötä tekee niin siihen olisi hyvä saada mukaan apuvälineitä, keinoja ja konsteja. Ammatillinen keskusteluapu olisi tärkeää, mutta sen pitää olla traumakoulutettua ammattiapua, joka pystyy ymmärtämään asiakkaan prosessia. - Joogasta olen viimeksi kirjoittanut Bessel van der Kolkin kirjan innoittamana. - Joogan avulla on mahdollista kiinnittää itseään nykyhetkeen ja tavoittamaan rentoutumista. 

sunnuntai, 27. toukokuu 2018

Michellen tarinan päätösvaihtoehdot

Pakko liittää alla mainittuun Michellen tarinaan päätösvaihtoehdot. Näen, että vaihtoehtoja on kolme. - Ensimmäisen vaihtoehdon mukaan amnesia ei koskaan avaudu. Silloin Michellen triggereihin reagoiva kivulloinen elämä jatkuu. Ehkä lasten lähdettyä pois kodista aviomies tulee ratkaisuun, ettei jaksa enää vaimoaan. Silloin avioliitto päättyy eroon ja Michellen yksinäinen loppuelämä alkaa. - Toisen vaihtoehdon mukaan Michellessä tapahtuu järistys. Traumapommi räjähtää ja hän näkee traumafilminsä ja kokee alkuperäiskauhun uudelleen. Kauhu on niin suuri, että Michelle pakenee sitä itsemurhaan, jolloin tarinan loppu on siinä. - Kolmannen vaihtoehdon mukaan traumafilmin näkeminen ei vie itsemurhaan vaan alkaa traumatyö. Elämän käsikirjoittaminen siten, että trauma tulee osaksi omaa elämäntarinaa. On paljon surua ja murhetta ja sisäistä kapinointia, raivoa ja vihaa. Mutta vähitellen trauma käsikirjoittuu osaksi elämää ja Michelle saa selityksiä ja oivalluksia ja hän on ihmeissään uudesta sisäisyydestään. Hän käsittää miksi kerran meni paniikkiin järven rannalla. Ihminenhän voimaantuu selityksistä. - Jos traumatyö tapahtuu vasta avioeron jälkeen niin ehkäpä Michelle ymmärtää muuttuneensa niin paljon, että oikeastaan aviomies ei ollutkaan se kumppani, jonka hän tahtoi kumppanikseen näin valtavan paljon uudistuttuaan. Lisäksi tarve takertumiseen on huomattavasti vähentynyt. - Michelle löytää paljon iloa yksinkin ja kykenee yksin seikkailemaan elämässä. Hänen ei tarvitse huohottaa minkään ratkaisun suuntaan. Jos uusi kumppani löytyy tai tulee vastaan niin hän saattaa olla huomattavasti erilainen kuin entinen aviomies.