tiistai, 26. lokakuu 2021

Kiduttava anteeksiantamisen pakko

"Olet huono kristitty ellet anna anteeksi."

 

Kuinka moni hiillostuu päivästä päivään tuon lauseen painon alla?

 

Vaikka tilanne olisi semmoinen, ettei tekijälle tulisi mieleenkään pyytää anteeksi sillä hän on tehnyt itsestään uhrin ja kohteestaan tekoihinsa pakottajan.

 

Tekijä tekee vietellystä viettelijän. Heikosta itseään voimakkaamman.

 

Kun kaikki on päälaellaan niin todellisen uhrin pitäisi antaa anteeksi.

 

Jos ajattelemme normaalia elämää niin siihen kuuluu pahan teon tekijän katumus ja anteeksipyyntö. Nimenomaan katumuksesta nousee anteeksipyyntö.

 

Tätä anteeksipyyntöä uhrit eivät kuule koskaan ja silti pitäisi antaa anteeksi.

 

Ei ole eikä tule tekijän katumusta.

 

Tavoitan mieleeni jonkinlainen helvetinkoneen, jossa uhria kaikin tavoin ikuisesti alistetaan.

 

Jotkut tekijät rikkovat uhrinsa siten, ettei ole anteeksipyynnön vastaanottajaa.

 

EI SAA KIUSATA HELVETINKONEELLA SITÄ JOKA ON SÄRKYNYT!!!

 

Ei voi käsitellä anteeksipyyntöä, jos sitä ei ole koskaan tehty.

 

*

 

Niin, on sanottavissa vain: "Jumalan haltuun. En käsitä. Ihmettelen. En osaa enempää. En pysty enempään. En hallitse tätä käsikirjoitusta. Huh, en hallitse."

tiistai, 26. lokakuu 2021

Petossairaudet ja muut sairaudet

Petos tarkoittaa ihmisen turvallisuusodotusten rikkomista. Ihmisellä on monenlaisia turvallisuusodotuksia. Hän haluaa tehdä esimerkiksi turvallisia ostoksia tai toteuttaa turvallisen matkan.

 

Petokseen liittyy aina mukaan käsite epärehellisyys.

 

*

 

Lapsi syntyy turvallisuusodotusten kanssa, epäilys tulee vasta myöhemmin ja pitäisi tulla. Terveellä aikuisella on myös tervettä epäilystä (sitä psykoottisessa humanismissa ei ole).

 

Tässä elämässä on lapsia, joiden turvallisuusodotukset on rikottu järkyttävällä tavalla. Heitä on siis petetty.

 

En käy kertomaan miten lapsen pettäminen käytännössä tapahtuu.

 

Kun lapsi on petetty niin siitä saattaa seurata pitkäaikaisvaikutuksia.

 

*

 

Kaikenikäisiä voidaan pettää.

 

Rakastunut kokee turvallisuutta rakastettunsa seurassa. Sitten kuitenkin hänen turvallisuusodotuksensa petetään. Ilmenee jotain mikä rikkoo odotukset.

 

Syntyy ehkä ajatus: "En enää ikinä päästä ketään lähelleni."

 

*

 

Petoksen sosiologia olisi kiinnostava tutkailun aihepiiri. Mikä on petoksen historia ja nykypäivä. Miten pettäjä ajattelee? Mistä hän on perinyt ajattelutapansa.

 

"Kun suomalaiset ovat sellaisia kuin ovat niin suomalaisia saa pettää." Mietitäänkö jossain noin?

 

*

 

Kamppailen turvallisuuskulttuurin puolesta ja on selvää, ettei turvallisuuskulttuuri ole petoksen kulttuuria.

 

*

 

Otsikkoon.

 

En kiellä masennussairauden erilaisia selityksiä. En väitä olevani asiantuntija.

 

Mutta jos masennuksen ytimessä on petos niin tässä blogissa on silloin kyse ilmiöstä, joka on petossairaus.

 

Jos usein toistuvan vatsakivun taustalla on koettu petos niin silloin sekin on petossairaus.

 

*

 

Ihminen on kokonaisuus. Ihmistä ei voi todellisessa elämässä viipaloida ja jaotella kuin teoreettisesti. Ihmisen kokonaisuus on petoksella satutettu kun on tapahtunut petos.

 

*

 

Sairastumisen syitä tutkittaessa ei sopisi vähätellä turvallisuusodotusten rikkomista eli petosta.

maanantai, 25. lokakuu 2021

Boomerit ja kalkkikset ja poliittiset broilerit

Ilmeisesti viime päivinä on käyty jonkinlaista kalkkiskeskustelua. En kommentoi sitä tarkemmin.

 

Äkisti tulee mieleen ilmaisu poliittinen broileri. Pikkuvanha pikkutakkinen nuori, joka ilmeilee siten, että nousisi mahdollimman nopeasti poliittisella kentällä. Broileri haistaa sen missä ja miten on nousuhissi olemassa.

 

Sellaiset nuoret ajassaan, jotka ovat poliittisia broilereita, eivät ole olleet minua henkisesti lähellä koskaan.

 

Itse asiassa voisi sanoa niin, että poliittiset broilerit eivät ikinä osallistuisi Elokapinaan, koska se on vastoin heidän antureitaan ja nousupyrkimyksiään. (Huomautan, etten ole katujen valtaamisen kannattaja sinänsä, mutta käsitän maailmantuskalla varustettua nuorta, joka ei laisinkaan ole poliittinen broileri. Ei peluri ja hyödyntavoittelija.)

 

Olen kirjoittanut vaarallisista ihmisistä viitaten teokseen Aud Dalsegg & Inger Wesche Vapaaksi psykopaatin otteesta. Vaarallinen ihminen ei muutu koskaan. Hän on myös hyvin vanhana vaarallinen. Tietyllä tavalla hän ei ole kalkkis vaan iskee yhä vielä virkistyneenä mikäli mahdollista.

 

Haluaisin kysyä poliittisilta broilereilta, jotka noste kohottaa hyvin korkeisiin asemiin, mitä mieltä he ovat Pekka Kuusen kirjasta Tämä ihmisen maailma (julkaistu vuonna 1982). Mielestäni poliittiset broilerit väistävät tämän kirjan sanoman inholla ja väristyksellä, jos siitä edes tietävät.

 

Blogissani olen iän paikalle yrittänyt sijoittaa käsitettä HAVAHTUMINEN. Se ei ole iästä kiinni. Se on eräänlainen kohtalo ja elämän antaminen. Joillekin elämä on antanut kyvyn havahtua ikään kuin aistin kaltaisena. Kun kyseessä on aisti niin sitä ei voida opettaa.

 

Kriiseillä on merkitystä. Jotkut jo varhain joutuvat kohtaamaan kriisejä, jotka vaikuttavat loppuelämään.

 

Elämä saattaa olla myös yllättävän kriisitöntä vaikka takana on pitkä elämä. On vain ollut aina niin hyvin ja seesteistä.

 

Kalkkis? On parikymppisiä kalkkiksia ja kahdeksankymppisiä kalkkiksia. On parikymppisiä kalkkisten vastakohtia ja on kahdeksankymppisiä kalkkisten vastakohtia.

maanantai, 25. lokakuu 2021

Dosentti Ehrnroothin sanat

Ylen sivuilta löytyy parhaillaan sosiologian ja kulttuurihistorian dosentti Jari Ehrnroothin haastava kolumni Politiikka jyrää totuuden tavoittelun yliopistoissa. En väitä olevani yksi yhteen kaikessa samaa mieltä kuin JE mutta kuitenkin kolumni on kiinnostava ja suosittelen sen lukemista.

 

Tieteen tehtävä kuten taiteenkin on tavoitella totuutta, nostaa totuutta esiin, jos sitä painetaan.

 

Tieteen ja taiteen tehtävä on löytää kätkettyjä totuuksia.

 

Mutta sitten yhteiskunnassa tarvitaan jonkinlaisia päämääriä ja toimenpiteitä niiden suunnassa ja oma päämääräni kiteytyy sanaan turvallisuuskulttuuri.

 

Tarvitaan organisaatioita ja prosesseja halutussa suunnassa etenemiseksi.

 

On toimintaa mikä tapahtuu yliopistoissa ja niiden ulkopuolella.

 

Olisi mukavaa, jos dosenteilla ja muilla olisi hyvä nokkavainu totuudesta ja rohkeutta sen ilmaisemiseen tieteellisin kirjoituksin.

maanantai, 25. lokakuu 2021

Psykoottinen humanismi ja historiallinen ulottuvuus

En ole historioitsija vaan sosiologi. Silloin historialliset tapahtumat ovat pohdinnan kohteita ja mietin mitä voimakenttiä historia luo sosiaaliseen todellisuuteen. Minkälaisia yksilöön suuntautuvia pakotusvoimia syntyy.

 

Jokainen voi tahtoessaan avata ja miettiä puheeksi ottamaani psykoottisen humanismin käsitettä.

 

Itselleni se on ennen kaikkea jonkinlaista ihanteellistamista ja ihmisen taipuisuuden olettamaa.

 

Psykoottinen humanismi suhtautuu hyvin kevyesti ajattelutapojen historiaan.

 

Ajattelutavoista seuraavat uudet historialliset teot. Ihminen saattaa tehdä sellaista mitä hänelle ei vapauden tilassa tulisi mieleenkään mutta hän on jonkin ajattelutavan kahlitsema.

 

Hänelle asetetaan velvollisuuksia oman hengen menettämisen uhallakin.

 

Tämä kai olisi käsitettävä terrorismia tutkittaessa.

 

*

 

Kun ihminen toimii jonkin ajattelutavan suunnassa niin asiat eivät niin näy. Mutta jos hän asettuu poikkiteloin niin siitä on seurauksia. Virallisia ja epävirallisia.

 

Yleensä ihminen kammoksuu sitä, että parvi kostaa. Joukko hylkää.

 

Ja parvi tulee jostain menneisyydestä, siinä on menneisyyden kosketus enemmän tai vähemmän.

 

*

 

Emme elä käsittääkseni sosiologian suurta aikaa. Sosiologista käsitystä elämästä vieroksutaan vapauden harhan ylläpitämisen vuoksi.

 

Psykoottinen humanismi poistaa ihmisyyden ulottuvuudet ja tilalla on hauskasti hymyilevä paperinukke, joka vaivatta sopeutuu kaikkeen.

 

Kuten tiedämme todellisuus on psykoottista humanismia vastaan.

 

Kun sitä ei myönnetä ollaan psykoosissa.