perjantai, 23. kesäkuu 2017

Palkka- ja elämäntapatiedemiehet

Huuhaa ei minua kiinnosta. Ei musta tuntuu -kirjoittaminen.

Tiede kiinnostaa.

Haaveilen vieläkin elämäntapatiedemiehen työstä. - Olen osatyökyvyttömyyseläkkeellä.

Jos oikein kiristän suolivyöni niin olisiko mahdollista, että voisin vielä olla elämäntapatiedemies.

Muuttaisin opiskelija-asuntoon vailla mitään. Paitsi nettiliittymä.

Ryhtyisin tekemään väitöskirjaa minulle tärkeästä aiheesta.

Sureskelen palkkatiedemiehiä. Aavistelen heidän orjamaisuuttaan.

Minun ei tarvitse enää olla orjamainen.

Minulla ei ole julkaisupaniikkia. Minun ei tarvitse todistaa mitään.

Koska erakoiduin niin se antaa myös mahdollisuuksia. - Ei vaimoa, ei lapsia, ei mitään. Vain tuska.

Valmistuin aikanaan Jyväskylän yliopistosta ja niin teen ajatusmatkoja Kortepohjan ylioppilaskylään.

Täytän ensi kuussa 59. - Olenko liian vanha?

Mitä opiskelijat sanoisivat minusta?

Joskus minusta tuntuu, että elämänkokemus on se perusta mitä ilman et pystykään tekemään väitöskirjaa. Elämänkokemus hankitaan elämällä ja siihen menee vuosikymmeniä. - Nuorilla ei voi olla sitä elämänkokemusta, johon tässä viittaan. Heiltä ei pidä sitä vaatia.

perjantai, 23. kesäkuu 2017

Vinous ja vääristymä

Minun taiteeni on siellä missä on vinous ja vääristymä.

Ajattelen näin juhannuksena että joku ylirikas veisi minut huvilalleen ja esittelisi sen täydellisyyttä. Veneensä täydellisyyttä. Viimeistä piirtoa rahalla maksettua täydellisyyttä. Muijansa täydellisyyttä.

Huh huijaa! Kyllästyisin.

Täydellisyys masentaa minua mitä epätäydellisyys ei koskaan tee.

Minähän etsin vinoutta ja vääristymää, joka huojentaa ja avaa hengityksen.

Nyt en suinkaan tarkoitan psykopaattisuuden rikollista vääristymää ja vinoutta!

perjantai, 23. kesäkuu 2017

Pahuuden koskettama

Olen ollut elämässäni pahuuden koskettama. Tekisi mieleni sanoa, että poikkeuksellisella tavalla.

Tämä ei poista sitä, ettenkö itse olisi syyllistynyt ilkeyksiin ja raivopäisyyteen.

Vaikenemiskilvoittelu on merkitsevä osa ortodoksista hengellistä kilvoittelua ja yritän harjoittaa tätä kilvoittelun muotoa voimieni mukaan.

Vuonna 2009 minulla oli sanomalehdessä kolmen jutun sarja, jossa kerroin transsukupuolisuudesta. - Vuonna 2010 Sunnuntaisuomalainen teki minusta haastattelun, joka julkaistiin monessa lehdessä.

Itse asia oli oikea. Mielestäni käsittelin asiaa arvokkaalla tavalla. Mutta se oli irvokasta, että asia sai minun kasvoni.

Vuosia kului sisäisessä taistelussa. Tapahtui edistys. Tapahtui oivallus. Hyvin lähellä kuolemaa tapahtui ymmärrys.

Tänään tiedän itsestäni enemmän.

Haluaisin päästä eroon menneestä sanonnasta. - Mutta en pysty siihen. - On pahoja ihmisiä, jotka eivät tahdo muuta kuin ilmiantaa minua transsukupuolisuuden teemaan liittyen.

On oikein puhua transsukupuolisuudesta ja edistää transsukupuolisten hyvää elämää silloin kun on kysymys transsukupuolisista. Oivalsin asioita, joita en olisi pystynyt oivaltamaan muuta kuin kriisiytymällä.

Mitä kirjoitin transsukupuolisuuden viitekehyksessä  mitä siinä sanoin ei ollut tarkoituksellista valehtelua.

Minun totuuteni on vain niin paljon... Mitä se on? Olkoon mitä on. Vaikenen.

perjantai, 23. kesäkuu 2017

Ihminen tilanteessaan

Ihminen reagoi hätätilanteessa kolmella tavalla: 1) pakenemalla, 2) taistelemalla tai 3) lamaantumalla.

Sisimpääni on verisesti tatuoitu sana HÄTÄTILANNE. - En pyri avaamaan mitä tällä tarkoitan.

Rajat ovat tärkeitä. Ihmisellä on rajansa ja niitä hänen tulee puolustaa. Ihminen on oikeutettu rajoihinsa.

Haavoitetun ihmisen rajat on rikottu.

Tässä blogissa pyrin näkemään ihmisen tilanteessaan.

Me emme saisi tälle planeetalle luoda hätätilanteita. - Jos Suomeen äkisti tulisi hätätilanne niin miten suurin osa ihmisistä reagoisi? - He reagoisivat taistelemalla. Taistelu olisi eri muodoin etuilua ja piittaamattomuutta. Raatelua.

Hyvän ajan kielipelit ovat toisia kuin hätätilanteen kielipelit.

Tänään havahtumaton ihminen onnellistaa itseään kielipelillä, jossa hän on erinomainen auttaja ja välittäjä.

Tilanne kertoo mitä olemme.

Ole valpas tilanteiden suhteen, ihminen. - Luo tilanteita, joissa sisäinen petosi ei pääse valloilleen, ihminen.

perjantai, 23. kesäkuu 2017

Lohdullinen epävarmuus

Jos blogini olisi matemaattinen yhtälö niin tätä nykyä siinä olisi kolme muuttujaa: IHMISTSUNAMI, ILMASTONMUUTOS ja PLANEETAN KANTOKYKY.

Jos en sure itseäni niin mietin näiden muuttujien suhdetta toisiinsa.

IHMISTSUNAMI + ILMASTONMUUTOS = KANTOKYVYN YLITYS > seurauksena kaaos.

Mutta enhän varmasti tiedä, olenko oikeassa.

Filosofeja kautta aikakausien on kiinnostanut kysymys siitä mikä on varmaa. Se on joskus pelkistynyt kysymykseen, olenko minä minä? Mistä tiedän, että minä olen olemassa. Mitä on minuus?

Minusta tuntuu, että planetaariset havaintoni ovat oikeita - mutta totuuden nimissä (mitä on totuus?) on sanottava, että epävarmuudelle jää sijansa.