perjantai, 20. lokakuu 2017

Aine ja henki

Kaikki kaikkeuden materia on ainetta. Nämä kädet, joilla naputtelen ovat ainetta. - Meidän tulee huolehtia hyvin aineesta. Elollisesta ja elottomasta aineesta.

Mitä juuri maapallon elonkehän aineeseen tulee niin mullistuksia koko ajan saattaa sattua. - Asteroidi iskee äkisti maahan ja käteni lakkaavat kirjoittamasta. Tai supertulivuori purkautuu. Ehkä jotain muuta sattuu.

Joka tapauksessa kuolen ja mieluiten keskelle pienimuotoista askeettisuutta tavoittelevaa elämäntapaa.

Mutta siis aineesta on huolehdittava. - Puhdas vesi on ainetta ja puhdas ilmakin.

Aine eri muodoin on kunnioituksen ja arvostuksen asia, mutta se ei ole palvonnan kohde.

Me olemme kaikki ihmisyksilöinä aineessa vieraisilla.

Missä me olemme perillä? - Me olemme henkimaailmassa perillä.

Voi panna aineen kaikkeudessa aika paljonkin peliin tämän vuoksi.

Henkimaailma on totta. - Valitettavasti henkimaailmassa on myös demonisuutta. Miksi? En tiedä. Mutta näyttöä ja kokemusta siitäkin on.

Henkimaailmasta en tahdo edes yrittää kirjoittaa enemmälti.

Ihmisen syvin haaste on kuitenkin yrityksessä avautua kuuntelulle henkimaailman suuntaan.

perjantai, 20. lokakuu 2017

Juttuni päivän Pohjalaisessa

Presidenttiparin lapsen suojelu

Taas taakka lisääntyi. Presidenttiparillemme on tulossa lapsi. Kiihtyvän kulutuksen, ihmistsunamin ja ilmastonmuutoksen maailmaan.

Oloni oli raskautettu, kun kuulin raskaudesta. Maailma natisee liitoksissaan ja pursuilee yli planetaaristen rajojen. Näillä näkymin seuraavat parikymmentä vuotta vievät suureen välienselvittelyyn elonkehän kanssa.

Tällä hetkellä emme ota tulevia sukupolvia vakavasti. Näin ollen emme ota myöskään presidenttiparin syntyvää lasta vakavasti.

Me olemme yli-ihmisiä, presidenttiparin lapsi on ali-ihminen.

Minä en ajattele presidenttiparimme lasta 0-vuotiaana vaan nelikymppisenä ja minua hyytää. Minua raivostuttaa.

Suuret megatrendit minun kaltaiseni harvinaiseen älymystöön kuuluvan ihmisen on tietenkin huomioitava. Kasvu on megatrendi. Kulutus on megatrendi. Esimerkiksi Vaasan paisuttaminen toimintakyvyttömäksi on megatrendi.

Ennen ihminen ei hellitä ennen kuin kaaos on saatu aikaiseksi, niin Vaasassa kuin muuallakin.

Kun Vaasan liikenne ei enää toimi ollaan tyytyväisiä. Tätä tavoitettahan kaavoitus enentää ja saa sille aplodit.

Vaasa ei saa olla sopiva vaan sen on oltava kaupunginvaltuuston mielestä mahdoton. Sitten ollaan tyytyväisiä, kun ainutlaatuinen kaupunkimme on mahdottomuuden tilassa.

Vaasalle ei ole sopivaa olla Vaasan kokoinen eikä Helsingille ole sopivaa olla Helsingin kokoinen. Ahmintakulttuuri etenee kaikkialla.

Todellisuuden sieppaus ennen kuin presidenttiparin vauva ehtii aikuiseksi. Babyn ankeuttaminen on tavoite.

En halua lässytellä mitään hyvää onnea ja siunausta -puhetta. Sellainen on halpaa. Sellainen puhe nousee sieltä, missä pää pannaan pensaaseen.

Haluaisin olla presidenttiparin lapsen todellisuuskummi. Eikä se ole lässyttämisen paikka. Se on taistelun ja vastaansanomisen paikka.

Jos me emme ala kamppailla kieltäymyksessä ja nautintojen hillitsemisessä, niin syntyvällä lapsella ei ole mahdollisuuksia.

Hän joutuu ikätoveriensa kanssa elämän keskitysleiriin, jossa häneltä ei kysytä mitään.

En tietenkään pysty tietämään, kuinka todellisuudentajuinen ihminen presidentti Sauli Niinistö on. Jos hän sittenkin elää jossakin katteettomassa onnellisuuskuplassa niin en voi katsoa, että äänestän häntä uudestaan presidentiksi.

Olen nyt epävarma.

Jos taas hänen syntyvä lapsensa on taisteluhuuto elämän mielekkyyden ja omahyväisyyden rajoittamisen ja itsekkyyden estämisen puolesta, niin äänestän häntä.

Tällä hetkellä me elämme oletuksella, että vauvat ovat ali-ihmisiä. Ja me olemme ihmisiä.

Vanhemmat pitävät syntyviä lapsiaan ali-ihmisinä ja leikkikaluina suhteessa itseensä, mikä on törkeyksien törkeys.

 

--- No niin taaspa tuli lehteen kirjoitettua tekstiä, jolla tuskin saa ystäviä ja läheisyyttä. Vielä kun olen Vaasan kaupungin palkkalistoilla... Mutta muuta en pysty tekemään, jos katson itseni totuudelliseksi.

torstai, 19. lokakuu 2017

Kuvailu ja tekeminen

Todellisuutta voi aina yrittää kuvailla. Niin hyvin kuin mahdollista. Mutta on myönnettävä, etten usko havahduttamiseen kuvailulla. Ei tapahdu herätystä. Ihmiset polskivat ärsyketsunamissa eivätkä he muuksi muutu. Vielä kaikki on hyvin useimmilla ja se ratkaisee. Jos nyt ajatellaan sivistysmaita.

Mistä saa sielunrauhaa? Vaikka rukoilijan tehtävänä on alituinen katuminen ja syntisyyden tajuaminen niin en pidä kohtuuttomana sitä että tekee sellaisia tekoja, jotka enentävät sielunrauhaa.

Asioita täytyy vain jättää silleen. Näköjään. On kysymys vallasta. - Ajan hengellä on valta. Ajan aallon harjalla on sitten persoonia, jotka kiteyttävät ajan henkeä. Hitler ei olisi koskaan noussut valtaan, jos häntä ajassaan olisi pidetty omituisena friikkinä. Ei häntä pidetty. Hän edusti aikaansa siis moneutta. Hän edusti ihmisten tahtoa. On käsien pesemistä, jos kaikki kaadetaan Hitlerin niskaan. - Tänään elämme kasvun diktatuurissa ja sitä edustavat ajan hengen mukaiset hahmot. Ihmisten moneus tahtoo kasvua eikä vähemmistöä kuunnella. Tiedetäänkin jo kuinka olisi toimittava ja juuri niin ei toimita. Tämä on demonisaation ilmiö.

Niin, aikakaudella on aina henki. - Pyrin itse katsomaan tämän päivän ja huomisen yli. Siellä näen hämmästynyttä kauhua, yllättyneisyyttä, raivoa resurssipulassa, pettymystä. Mutta miksi kuvailisin dystopiaa, jonka näen?

Minun tekemiseni tässä ja nyt voivat olla vain ohjelmoitua hiljaisuutta ja pienimuotoisuutta, joka on nimenomaan askeettista maallikon kilvoitteluelämää.

torstai, 19. lokakuu 2017

Todellisuuden tsunamimalli ja ärsyketulva

Jos tarkkailupisteeksi asetetaan vuosi 1900 niin melkeinpä kaikkea sen jälkeen tapahtunutta voidaan kuvata tsunamimallilla.

Paitsi askeettista kristillistä kilvoittelua. Sitä ei pysty kuvaamaan tsunamimuodolla. Suhteessa kokonaispopulaation määrään sen osuus vähenee.

Hotkinta, ärsykeahminta on kiihtynyt ja senhän tietoyhteydet mahdollistavat.

Elokuvia tulvii, kirjoja tulvii, tapahtumia, äksöneitä - ärsykkeitä on kaikkialla.

Jotkut uivat ärsyketulvassa kuin kala vedessä. - Minusta tuntuu, että vuoden 1900 jälkeen ihminen on evolutiivisesti nopeasti päivittynyt ärsyketulvaihmiseksi. Katso ihmistä!

Ärsyketulva johtaa siihen, että ihminen on jatkuvasti reagoimisen tilassa. Joku jossain sanoo jotain ja siihen pitää reagoida sanomalla ok tai ei.

Ärsyketulva johtaa siihen, että ihmisen sisäisyys tulee vallatuksi.

Askeettisuus on huomioiden tekemistä. - Esimerkiksi todellisuuden tsunamimallin ja ärsyketulvan tajuamista.

Pyrkimys hiljaisuuteen on askeettisuutta. Silloin täytyy sanoa ärsykekauppiaille ei.

keskiviikko, 18. lokakuu 2017

Elämäntapa ja mukavuusalue

Kun käytän ilmaisua askeesi niin käytän sitä tasan tarkalleen ortodoksiseen elämäntapaan liittyen. Yritän ymmärtää tätä elämäntapaa. Yritän viedä itseäni tätä elämäntapaa kohti.

Osa askeeteista elää luostareissa. Heitä sanotaan munkeiksi ja nunniksi. - Osa elää - suurin osa - luostarin ulkopuolella ja heitä sanotaan maallikoiksi.

Köyhyys on eri ilmiö kuin askeesi. Siis materiaalinen niukkuus ja puute. Se ei tietenkään ole iloinen asia. Mutta köyhällä ja rikkaalla ei välttämättä ole ajatuksellista eroa. Voisi jopa sanoa niin, että jos köyhä ei olisi köyhä niin hän olisi rikas. Köyhänä köyhä joutuu tyytymään niukkuuteen, mutta jos niukkuus päättyisi niin hän enentäisi kulutusta heti niin paljon kuin rahkeissa on varaa.

Askeesi on elämäntapa, jossa pyritään rukouselämän avulla tyytymään vähään. Askeetti ei pyri materiaaliseen vaurastumiseen.

Askeesi on mukavuusalueelta pois lähtemistä.

Minä kirjoitan täällä kristillisestä askeesista arvona ja päämääränä sinänsä olivatpa olosuhteet mitkä tahansa. Mutta eräänä mahdollisuutena kyllä näen, että askeesin avulla saisimme aikaa keksiä innovaatioita, joiden avulla katastrofitrendit elonkehässä voidaan välttää.