Löysin netistä tarkan maratonaikani Kyrönjokimaratonilta vuonna 1994 - se oli 3.37.18.

Muistoja tulee mieleen. Varsinkin kun olen taas koventanut harjoitteluani.

Ajat eivät sinänsä ole tärkeitä olleet minulle koskaan. Olen elämäntapajuoksija - mikä kriisin aikana kyllä tahtoi unohtuakin. Mutta koskaan juokseminen ei ole jäänyt tyystin pois kuvasta.

Maraton on kova juttu. Monet minulle irvistelleet voivat tehdä homman perässä. Tarvitaan sinnikkyyttä ja kovan paikan kestokykyä.

Kerron tämän siksi, ettei ajatella niin, että transkriisissä olevat ovat jotain pehmoisia ja itkuisia lässyköitä. En ole sellainen. Ehkäpä maratontausta antoi sitkoa kestää kaikki eteentuleva ja sekin mikä yhä vallitsee ja jota ehkä riittää kuolemaani saakka.