Kiitos tekee nöyräksi

17.05.2012 - 11:34

Sanomalehti Pohjalaisen Tekstaten -palstalla oli tänään kiitos, jossa joku entinen oppilaani kiitti minua tuesta silloin kun häntä oli kiusattu eräässä koulussani, jossa aikaisemmin työskentelin.

Tällainen kiitos tekee nöyräksi. Me olemme täällä elämässä itse kukin opintomatkalla. Myös se joka yrittää työkseen auttaa. Elämää täytyy opiskella toisten opettamana ja itseopiskella. Ja mitä elämääni tulee... kriisejä on ollut, ne tulevat eivätkä kysy tulemisensa hetkeä. Sitten kamppaillaan. Katkeroituminen ja/tai murtuminen ovat vaaroja... masentuminen. Auttajakin voi olla joskus tosi heikoilla. Niin auttaja huutaa: -Apua! --- Ja silloin hämmentää ympäristöään, joka on tottunut sijoittamaan hänet voiman ja vahvuuden puolelle.

Mitä ajattelenkaan? - Auttajalle tekee vain hyvää olla ihan oikeasti joskus autettava, ettei se ole mitään harjoittelua vaan aitoa tarvitsevuutta. Kriisitön ihminen vain kuvittelee miltä autettavasta tuntuu ja saattaa kuvitella hyvinkin, muttei ihan pääse perille ellei itse koskaan säröile, käy kuilun partaalla.

Mutta elämä on aika julmaa. Sinun heikkouden hetkiäsi voidaan käyttää säälittä sinua vastaan. Tuomaripersoonat nauttivat heikkojen hetkien havaitsemisesta. Varsinaista herkkua on huomata vahvana pidetyn hapuilu kriisissään. - No nyt me voimme tiputtaa hänet, hihkaistaan.

Mitä transkriisiin tulee - joka ei ole elämäni ainoa kriisi - eräs sen julmuuden aspekteista on se että jotkut pitävät sitä niin sanotusti "tekemällä tehtynä", että sitä vähätellään; vaikka on kysymys asiasta, joka joittenkin kohdalla johtaa pysyviin anatomisiin muutoksiin ja joka siten ei mitenkään ole peiteltävissä ja salattavissa. Me manifestoimme kaiken aikaa sukupuoltamme, sen me tuomme työpaikallekin; kirkkoon; kotiin; sukujuhliin; minne tahansa... seksuaalisuus on eri juttu - eihän töissä tarvitse puhua seksistä mitään. Joka ainoa vakavassa transkriisissä oleva ajattelee koko syvyydeltään kysymyksen MITÄ JOS. Mitä jos minun on todella muututtava naiseksi saavuttaakseni vapautumisen kriisistä (transkriisissä oleva naisen anatomiaan syntynyt esittää luonnollisesti kysymyksen toiseen suuntaan; MITÄ JOS minun on muututtava mieheksi anatomialtani hoitojen ja operaatioitten avulla). Joittenkin kohdalla ainoa vastaus on painokas KYLLÄ.

Juuri tätä MITÄ JOS kysymystä tahdoin jakaa ja kun olen kriisini ohittanut niin tajuan toisaalta kuinka välttämätöntä se oli - ja kuinka turhaa. Nykyhetkessä sitä voisi kyllä hävetäkin, mutta silloin minun pitäisi valehdella kriisini mittasuhteet, jotka ravistelivat koko elämääni ja olemustani. Häiriköin kysymykselläni ja annoin nitistämisen edellytyksiä ihmisille. Annoin mahdollisuuksia käyttää rumaa mielikuvitusta elämäni sisältöihin. Annoin juoruille ja väärinkäsityksille siivet.

Mutta... mutta... kriisissä ihminen näkyy aidoimmillaan. Ehkäpä niin. Ei pysty pelaamaan voitokasta elämän peliä, ei pysty laskelmoimaan siirtojaan psykososiaalisella pelilaudalla.

***

Teemme virheitä, vaikka emme tahtoisikaan. Mutta toistuva toisen ihmisen alistaminen henkisesti ja/tai fyysisesti ei enää ole lipsahdus. Siellä on mustaa tahtoa takana. Eikä suinkaan aina ole niin, että kiusaaja siirtää huonoa oloaan kiusattuun. Kiusaaja joskus nautiskelee voimiensa tunnossa ja helmeilee iloa ahdistaessaan toista ihmistä. Joskus kiusaajat havahtuvat ja lopettavat kiusaamisensa omin toimin eivätkä ulkoapäin käskytettyinä. Joku jää elämäntapakiusaajaksi - ja sellainen on pettymys ammattiauttajalle. Kiitoksellaan kiittäjä tänään viittasi tietysti ahdistukseensa, jonka toivon päättyneen.

Tässä blogissa kirjoitan ihmiskirjon totuuksista - me saamme olla erilaisia ja me yksinkertaisesti olemme erilaisia; ihmisarvo kattaa koko erilaisuuden enkelin siipinä, niin olisi nähtävä. Missä laulussa lauletaankaan: Ollaanko enkeleitä toisillemme? - Mieluummin niitä kuin perkeleitä.

Muuten - on taito sekin että etsii tukea ja hyväksyy tukea lähelleen.

Ihmiskunnan ajattelutapa

17.05.2012 - 08:53

Tämä ei ole minäminäblogi eikä heippaviestiblogi eikä kakkureseptiblogi eikä ehkä kivablogikaan. En ole missään transitioeuforiassa eikä täpinässä, koska en transitioidu - koska olen toisessa totuudessa kohtaloni tasalla.

Päähuomioni on seksuaalisuudessa ja sukupuolisuudessa - ja mietin ihmiskunnan ajattelutapaa joka näihin kirjon ilmiöihin kohdistuu.

Ajattelu on järjen silmät. Joko ajattelu on sumentunutta tai sitten ei ole. Joko ajattelu on mahdollisimman vapaata tai sitten sitä kahlitaan.

Ajattelu taso voi myös heilahdella. Ajattelu voi edistyä tai se voi taantua.

Mielestäni yhteiskunnallinen ajattelu on taantunut.

Yhtä lailla ja vielä enemmänkin kuin seksuaalisuudesta ja sukupuolisuudesta olen ajattelussani kiinnostunut elonkehän kokonaisuudesta.

Tällä hetkellä meillä ei - enää - ole mitään voimakasta elonkehään kohdistuvaa huolta. Ajattelu on taantunut. Ollaan suruttomuudessa ja huolettomuudessa; kasvu kiihtyy. Ollaan kuin irti repeytyneitä vastuullisesta moraalista.

Oma ortodoksisuuteni tukee opillisesti kristillistä askeettisuutta siis mahdollisimman vähään tyytymistä ja jopa paastoa. Se pitää minun ortodoksina. Seksuaalisuuden kirjoa ja sukupuolisuuden kirjoa taas uskontoni ei tunne vaan niitten kohdalla päsmäröidään Raamatun sanalla. Elonkehää rajulla kasvulla murtava heteroenemmistö voi väestöpaisumusta synnyttäessään tuntea huolettomuutta. Paitsi että Raamatun mukaan meidän pitäisi hallita ja vallita.

Ihmiskunnalle ajattelutapoineen käy kuten on käydäkseen. Luonto opettaa.

Ihmiskunta voisi ajatella toisinkin. Vaihtoehtoja on - vaikka niitä kiellettäisiin tai niitä juuri pidettäisiin epärealismina. Minä pidän aikakauttamme monikanavaisena unen ja uskottelun aikana. Eikä sille käy hyvin.

Missä vanhat ja viisaat ovat? - He ovat omissa hyvinvointiprojekteissaan. Hyvinvointi on hunajaa ja mikäpä liikuttaisi pois hunajapurkin ääreltä... no nyt kai jo alennan ihmistä jonkinlaiseksi pörriäiseksi.

Kuka sinä olet?

15.05.2012 - 20:29

Olet luomusukupuolinen, intersukupuolinen, transsukupuolinen. Hetero, homo tai lesbo tai bi tai jotain. Näillä perustein en tiedä sinusta sellaista erityistä, että tahtoisin avata sinulle oveni. Etkä sinä blogini perusteella tunne minua ja varmaankin sinulla on kaikki syy varovaisuuteen suhteeni - jos pidät ovesi kiinni niin toki ymmärrän. Ja ujouttani ja elämäntavaltani en ole kyllä edes aktiivinen kolkuttaja.

Saatat olla maailman kaunein transsukupuolinen nainen - eikä yhteyttä ole, herätät minussa lähinnä tympeyttä pinnallisuudellasi ja minähän määrittelen mikä minulle on pinnallisuutta; ehkä olen pintaa sinulle. Jos minä puhun sukupuolenkorjauksesta niin se on sinulle kauneuden kilpavarustelua, johon sinulla on raharikkaudessasi varaa. Jos minä puhun meistä sinä et välttämättä ole ajatellut koskaan muuta kuin itseäsi. Ajatus edunvalvonnasta on sinulle naurettavaa romantiikkaa, koska olet kiinnostunut vain itsestäsi. Ja se on johtanut erinomaisiin lopputuloksiin, jotka olet laittanut nähteille nettiin.

Olin rakastavinani kaikkia transsukupuolisia sen havahduksen takia jonka koin kriisini aikana. Nyt ajattelen, että tuohon porukkaan kuuluu äklöjä otuksia, joista tahdon pysyä mahdollisimman etäällä. Planetaariset kysymykset eivät läpäise heidän narsismiaan - eivät he taakoitu tavallani.

Tietysti ajattelen niin, että sukupuolipahoinvoinnista vapautuminen kuuluu kaikille siitä kärsiville - mutta jotkut vapautuvat kimmahtavat minusta yhä etäämmälle, omaan minäpiehtarointiinsa. Vaatimus tulevien sukupolvien elinmahdollisuuksien turvaamisesta ei siihen mitenkään sovi. Jokin vastuu elonkehästä, joka hiertää minua alituisesti aiheuttaen ahdistusta ja pahaa mieltä.

Ajattelin niinkin että juuri transnaiset olisivat erityisiä maailman kurjuuden ja mahdottomuuden, todellisuudentajun puuttumisen näkijöitä - nämä jotka näkivät itsensä anatomiaansa vastaan. Mutta transnaisista ei ole nousemassa erityistä elonkehän pelastusliikettä - siellä meikataan ja tälläillään ja poseeraillaan ehkä usein vimmatummin kuin luomujen keskuudessa konsanaan ikinään. Todistellaan lihan muutoksia, tyrkytetään lihan kimmoisuutta.

Arvelen että maailman lattein, tylsin ja typerin nainen löytyy transnaisten joukosta - luomujen suuntaisessa todistelunhalussaan. Narsistisessa huudossaan. Itsensä näytteille panossa. Vakuutteluissaan.

Ei meisyyttä, ei sielun ystävyyttä

15.05.2012 - 18:49

Olen blogissani tarkastellut seksuaalisuuden ja sukupuolisuuden dimensioita ihmispopulaatiossa. Enkä missään tapauksessa unohda silloin mitään näkökulmaa tarkasteluissani. Kuten aikaisemmin todettu seksuaalisuuden ulottuvuudelle sijoittuu koko kirjo - samoin kuin sukupuolisuudenkin. Tätä toistan. En sensuroi todellisuutta uskonnollisten tai muitten dogmien avulla. En kerta kaikkiaan pysty siihen. En pysty sanomaan että jokin seksuaalisuus olisi pahaa verrattuna toiseen tai jokin sukupuolisuus pahaa ja irvokasta verrattuna toiseen. Väkivaltaa ja hyväksikäyttöä en tietenkään hyväksy.

Tarkastelemani ulottuvuudet eivät kuitenkaan sinällään luo moraalia eivätkä meisyyttä. Sama on ihonvärin kohdalla. Meissä valkoihoisissa on pikkuhitlereitä ja antaumuksellisia hyväntekijöitä. Vaikka olen valkoihoinen en tahdo olla kaikkien valkoihoisten kanssa lähemmissä tekemisissä.

Jossain vaiheessa keskellä transkriisiäni en osannut ajatella oikein. Ajattelin että kaikki transsukupuoliset ovat juuri transsukupuolisuuden takia veljet ja sisaret keskenään. Se on tietenkin hassu harhaluulo, jonka nykyisin käsittää hyvin.

Tähän päivään mennessä pelkkä ihmisyys sinfonisuudessaan ei ole pystynyt luomaan sielun ystävyyttä ihmisten kesken.

Jokainen meistä valikoi sielun ystävänsä - ja jos sielun ystäviä ei löydy niin ehkäpä sitten on mieluummin yksin kuin tuhlaa aikansa itselleen joutavanpäiväisessä seurassa. Tai vahingollisessa seurassa, joka haavoittaa ja näivettää.

Sivistyneen ihmisen johdonmukaisuus

12.05.2012 - 17:38

Voi olla, että olen romantikko kun luotan sivistyneen ihmisen johdonmukaisuuteen. Se tarkoittaa sitä, että sivistynyt ihminen on kaikkien kysymysten kohdalla sivistynyt. Hän säilyttää sivistyneisyytensä silloinkin kun on kysymys itsestään ihmisestä ja ihmisen laadusta. Tullaan kirjon kysymyksiin, joihin tämä blogi painottuu.

Totuus ei sinällään ole edunvalvontakysymys. Totuudessa on kysymys siitä mikä on. Niin on kuin on. Sivistyneessä ihmisessä on tilaa sille mikä on kuin on. Sivistynyt ei ole ahdas. Hän ei ole ahdasmielinen. Hänen on pakko olla avomielinen - sivistyksensä vuoksi, säilyttääkseen tilansa.

Kyky käyttää erilaisia välineitä ei ole sivistyksen mitta. Ennen oli puunuijia, tänään on netti ja erilaisia tietokoneohjelmia - kyvykkyys niitten käyttämisessä ei tarkoita sivistyneisyyttä. Se tarkoittaa konstikkuutta. Apina keksii keinonsa, miksei ihminenkin.

Kanavanvalitsijan voinee laittaa niin apinan kuin ihmisenkin kouraan. Ja minähän pidän apinoista, koska ne eivät teeskentele olevansa muuta kuin apinoita. Papukaija ei väitä olevansa piispa. Eläimistä ei löydy valhetta.

Jos en luota sivistykseen ja sen johdonmukaisuuteen voin lopettaa kirjoittamisen heti. En kirjoita epäsivistyneille. He ovat parantumattomia.

Me ylläpidämme konstikkuutta. Parhaat apinat saavat parhaat työpaikat ja parhaat palkat.

Sivistys on ihme! - Ja populaatio on sen aina menettämäisillään. Se on katoamaisillaan rituaaleihin ja dogmeihin, uskomuksiin ja uskotteluihin, vahvimpien meluisaan päsmäröintiin.

Ja sivistynyt ihminen voi menettää sivistyksensä - olla epäjohdonmukainen, lysähtää, antaa periksi joukon eläimellisyydelle, joka nimeää itseään syvähenkisyydeksi tajuamatta todellisesta syvähenkisyydestä yhtään mitään.

Mielihyvä- ja minäminäihmisiä näen... onnistuneita pelureita, pärjääviä älyköitä...

Joku harva on sivistynyt. Heistä vähäisin joukko sinnittelee johdonmukaisesti kaikessa, joka ainoassa asiassa.

Ja mitä sivistys on? - Se on pohjimmiltaan ennakkoluulottomuutta. Epäsivistyneisyys uskoo ennakkoluuloihinsa eikä hyväksy uskomuksiensa koettelua, ei käsitä sitä tarpeelliseksi.

Epäsivistynyt on varma. Sivistynyt on epävarma.

Yhä myös hiljaisuudesta

12.05.2012 - 15:39

Rakastan hiljaisuutta. Rakastan tilanteita, joissa ei ole häiriöääniä. Kalinaa, kilinää, kolinaa...

Yhä toivon, että löytäisin naisen, joka rakastaisi minua ja hiljaisuutta kanssani.

En nyt tarkoita täydellistä pakoa maailmasta. Mutta ainakaan minua ei pysty ymmärtämään, jos on sitä sorttia että pelkää hiljaisuutta.

Nyt juuri on yllättävästi täysin hiljaista tässä pienkerrostalossa, jossa asun. Nautin, lepään. Kohta suljen läppärinkin.

En jaksaisi enää kohistella näitä seksuaalisuuden ja sukupuolisuuden teemoja, joita mietin.

Seksuaalisuus ja sukupuolisuus ovat sittenkin joitakin hyvin yleisiä ihmisyyden ulottuvuuksia.

Tietenkin jos olet hetero rakastut heteroon - mutta et kehen tahansa heteroon. Sama koskee homoja.

En pystyisi rakastumaan monitouhuiseen naiseen, joka häslää ja häälää joka suuntaan, hölöttää ja mölisee ja rientää jatkuvasti paikasta toiseen ja vaatii itsensä täyttämistä alati ulkoisilla vaikutelmilla.

No, minulla on myös jonkinlainen luostarikutsumukseni - mutta nykyään luostarit ovat myös turistien täyttämiä, niissä tullaan ja mennään, kohistellaan ja fiilistellään vaikutelmia. Ajattelen nyt kesää Uuden Valamon luostarissa, jonne kaiketi kulkuni vie jälleen joiksikin päiviksi ja öiksi tulevana kesänä. Joskus siellä tuntuu, että ihmiset katsovat ohi sen mitä luostari tahtoo syvimmältään tarjota. Siis hiljaisuutta ja tilaa itsensä ja Jumalan todelliselle etsimiselle - tilaa Jumalan läheisyyden kokemiseen ja rukoukseen. Väyliä suhteellisuudentajun oivaltamiseen hiljaisuudessa - sillä kaikki me olemme täällä vain kävähtämässä. "Ja äkkiä on ilta" kuten Salvatore Quasimodo runoilee. Ehkä juuri todellisten mittasuhteitten tajuaminen sitten joitakin suorastaan kammottaa ja siksi täytyy nopeasti palata hälinään ja sekunnin tarkkaan kiihkoon ja kiihdytykseen.

Hiljaisuudessa tajutaan eroja ja sävyjä. Siellä meluisin ei välttämättä ole arvokkain.

Haavoittuvat ja helposti särkyvät

09.05.2012 - 22:36

Nykyinen historiallinen vaihe niin Suomessa kuin monessa muussakin maassa rajaa ulos transitiosta ne transsukupuoliset, jotka ovat haavoittuvia ja helposti särkyviä. Joka muuta esimerkiksi transitioittuneitten joukossa väittää - ei itse ole haavoittuva ja helposti särkyvä. Toisin sanoen sosiaalinen ilmapiiri valikoi vahvasti transsukupuolisten joukosta ne jotka lähtevät transitioon. Näin transitioituneet eivät suinkaan profiloi koko transsukupuolisten joukkoa. Tämä pitää aina muistaa.

Itselleni oli hyvä, että prosessini johti toisaalle uuteen totuuteen - koska pidän itseäni haavoittuvana, ujona, helposti särkyvänä. Vaikka jossain tilanteessa lienen jopa yltiöpäisen rohkeakin. En olisi millään pystynyt transitioon; ehkä tämän käsittävät parhaiten ne, joilla on nuo samat ominaisuudet kuin minullakin.

On itsestäänselvästi transsukupuolisia - mutta myös yhtä itsestäänselvästi haavoittuvia ja helposti särkyviä. On ujoja tyttöjä ja sellainen ujo tyttö saattaa sijaista pojan anatomiassa. Tämä ujo tyttö nyt sitten vapisee pojan lihassa jo kaukaista ajatustakin transitioon ryhtymisestä. Miten hän olisi vähemmän transsukupuolinen kuin rempseä ja sosiaalisesti kestävä neidon sielu samassa tilanteessa?

Haavoittuvuus ja särkyvyys aiheuttavat torjuntamekanismeja, välttelyä, salaamista. Näin on vaikea saada tietoa transilmiön laajuudesta globaalisti maaplaneetalla; tai sen yhdessä kolkassa - Suomessa. Voisi arvella: vain vuoren huipusta jotakin tiedetään.

Tiivistäen - tämän päivän transfobinen yhteiskunta vaikuttaa siihen, että transitioituneet eivät edusta temperamenttikirjoa siten kuin se ilmenee luomussukupuolisten keskuudessa. No, tämä on jälleen minun kirjoitukseni ja minun näkemykseni.

Haavoittuvien ja helposti särkyvien transition tukeminen on humaanin yhteiskunnan suuri haaste, sillä yhtä lailla hekin kokevat hoitamattomina sukupuolipahoinvointia anatomiassaan kuin vahvemmat saman kohtalon jakavat.

Erot ja vivahteet

09.05.2012 - 20:03

Olen erojen ja vivahteitten ihminen. Täytyy myöntää: hurmaannun ihmispopulaation sinfonisuudesta. Niin näen. - Havaitsen mahdollisuuksia. Ja sitten minusta tuntuu, että monetkin - enemmistö - hakee samanlaisuuksia, turvautuu samanlaiseen, ihmiset haluavat olla toisiaan, tulla toisikseen.

En alkuunkaan ole käsittänyt sitä, että käsite transsukupuolinen nainen olisi jotenkin loukkaava tai ärsyttävä. Olen ymmärtänyt, että jotkut transition läpikäyneet ja naisina läpimenevät henkilöt ajattelevat nyt tulleensa biologisiksi naisiksi. Jos he sellaisessa käsityksessä tahtovat elää niin siitä vaan. Mutta on selvää että naisen anatomiaan syntyneen ja transition läpikäyneitten välillä on jonkinlainen ero - en ymmärrä miksi sen täytyisi olla ahdistava ero. Transitioon lähteminen on edellyttänyt päätöksentekoa, jota biologinen nainen ei koskaan tarvitse. Mutta tämä päätöksenteko on vaatinut lujuutta ja tahdonvoimaa, jonka pitäisi olla kaikkialla erittäin arvostettavaa. Naiseuden kirjossa transnaisilla on paikkansa.

Populaation laatu ja määrä

09.05.2012 - 19:36

Korostan yhä uudelleen, että minä tutkailen ihmispopulaation laadullisia ominaisuuksia. Ja tässä tutkailussa olen päätynyt kirjon sinfoniseen totuuteen. Seksuaalisuus ja sukupuolisuus muuntelevat riippumatta siitä mitä minä tai joku muu ajattelee. Ne ovat niin sanoakseni tahdostani riippumattomia asioita ja siksi lienee järkevintä yksinkertaisesti myöntää muuntelun, vaihtelun totuus. Määrä ei ratkaise. Mikäli maailmassa olisi vain yksi transsukupuolinen niin se riittää todistamaan, että populaatiossa on myös transsukupuolisuutta. Mitä on eniten ei määritä totuutta. Sellainen määrittely ei ole tieteellinen totuus vaan vallankäyttöä. Populaatioon voidaan käyttää eri perustein valtaa. Esimerkiksi uskonnollisin perustein - se on puhdasta vallankäyttöä eikä tiedettä. Minä asennoidun tieteellisesti.

Mitä määrään tulee niin siinä on havainnoitavissa tsunamimainen hirveys. Populaatio on liian suuri ja sen kasvuvauhti liian voimakas. Mihin nähden? Planeetan reunaehtoihin nähden. Elonkehän mahdollisuuksiin nähden. Ei voida sanoa niin että heteroita on liikaa tai että homoja on liikaa, koska tulemme piankin hyvin konkreettisella tavalla tajuamaan että kaikkia on liikaa. Me elämme kasvun ideologiassa eikä muuta tunnu olevan ja kasvun ideologia päättyy kaaokseen. Niin kauan kuin on kivaa niin on kivaa, mutta sitten kiva kiihtyvästi päättyy. Ellei ihminen johda itseään - mutta lieneekö jo myöhäistä?

KAIKENLAATUISET ihmiset on sallittava, mutta kaikenlaatuisten ihmisten on ohjattava populaatiota niin, että se tavoittaa ne mitat, jotka ovat maapallolla mahdollisia. Nyt olemme törmäyskurssilla. Lopulta luonnonlait ratkaisevat. Luonto karsii - ellei ihminen tee mitään.

Ajattelen niin että Jumala antoi ihmiselle järjen ja järjen käyttö on sekä sallittua että velvoitus meille. En pysty työntämään päätäni dogmipensaaseen. Kaltaiseni ihminen ei osaa rakentaa sellaista eloonjäämislokeroa, hyvinvointikennoa, jossa tuijottaisi pelkästään omaa napaansa.

Meidän pitäisi olla todellisuudentajuisia ja lukea ajan merkkejä oikein. Niitä pitäisi kaiken aikaa lukea yksin ja yhdessä.

Erityinen haaste arvokkaaseen käytökseen

06.05.2012 - 08:54

Taas tulevat mieleeni sanat, jotka professori Lynn Conway meilasi aikanaan minulle: QUIET DIGNITY.

Vähemmistöillä on aivan erityinen haaste arvokkaaseen käytökseen. On muistettava sekin, että ARVOKAS ja IRVOKAS ovat vain yhden kirjainmuunnoksen päässä toisistaan ainakin täällä meillä suomen kielessä. Epäillään, että seksuaalinen vähemmistö ja sukupuolinen vähemmistö ovat jotenkin irvokkaita. Olen nyt kohdistanut huomiota Venäjään. En ole koskaan käynyt Venäjällä enkä siten omin silmin nähnyt mitä siellä tapahtuu. Idealisti kun olen niin ajattelen, että vähemmistöt ovat siellä sisäistäneet arvokkuuden haasteen ja siitä huolimatta heihin kohdistuu vahva paine eikä heidän todellisuuttaan päättävien voimien taholla ymmärretä.

Olen käsittänyt niin, että vähemmistöjä ei Venäjällä kohdella niin hyvin kuin pitäisi. Toivottavasti käsitän väärin.

Mutta toimivatko vähemmistöt siellä siten, että ne edistävät etuaan? Sitäkään en tiedä.

Meille suomalaisille kaikenlainen hyvinvointi Venäjällä on iloksi ja eduksi ja turvaksi.

Vakaa yhteiskunnallinen kehitys kaikin tavoin siellä helpottaa oloamme täällä.

En kuitenkaan erityisesti kohdista huomiotani johonkin valtioon - MINÄHÄN KIRJOITAN POPULAATION SEKSUAALISESTA KIRJOSTA JA SUKUPUOLISESTA KIRJOSTA JA NÄMÄ KIRJOT SITTEN ASETTAUTUVAT ERILAISIIN VALTIOIHIN, JOITTEN JURIDINEN JA YHTEISKUNTAPOLIITTINEN TILANNE VAIHTELEE. Näin lähestymistapani on globaali ja yritän tarkastelujeni kohteissa tavoittaa globaalin pulssin.

Niin, lähtökohdittain perustan kaikelle erityisemmälle edunvalvonnalle antaa itse kunkin arvokas käytös.