Viittaan tuossa alla YLEn ohjelmaan... mutta kaiken kaikkeen tuntuu melkein ihmeenomaiselta, että viime vuosina transsukupuolisuuden teema on saanut kuitenkin eri tavoin niin asiallista julkisuutta.

Minun ikäiseni viisikymppinen katsoo yhä suuremmalla toiveikkuudella nuorten mahdollisuuksiin.

Suvaitsevaisuus ja asian ymmärrys lisääntyvät sentään vähiinsä. Hoitokeinot lisääntyvät nekin ja täytyy toivoa, että erilaisiin kirurgisiin hoitotoimenpiteisiin olisi pääsy myös vähävaraisilla - sellaisiin mitkä tarjoavat mutkattoman läpimenevyyden jokapäiväisessä arjessa.

Miksi minä joka en ole transitiossa enkä siihen mene pidän blogia? Siksi että ymmärrän sukupuolipahoinvointia ja tahdon kirjoituksillani pyrkiä edistämään pahoinvoinnista eroon pääsemistä. On tahoja jotka vimmaisesti vääristävät tarkoituksiani, mutta sille en pysty mitään.

Lisäksi kirjailijana koen että taiteilijan tehtävä on kirjoittaa totuudesta. - Olisin päässyt ehkä pitemmälle vaikenemalla ja pelaamalla elämässä ja ehkäpä tieni sinne suuntaan missä tehdään kustannuslaskelmia on tukossa. Mutta se ei haittaa. Transkokemus oli liian suuri totuus, että sen olisi voinut ylittää jokin pinnallinen menestysaalloilla surffailu.

Tässä blogissa tehdään selvä erottelu minun ja nuorten  välillä. Minun nuoruuteni ei kuulunut tähän päivään. Tämän päivän nuorten elämä kuuluu tähän päivään. Tämän päivän tilanne on ihan toinen kuin minun nuoruuteni tilanne. Asiat ovat nykyään niin paljon paremmin!

Ehkä voisi sanoa niinkin että transitioon menemättömyys tänä päivänä olisi itsensä törkeää laiminlyöntiä silloin kun puntaroitavassa ihmistapauksessa on keinoja päästä tavoitteeseen eikä taivas siitä romahda niskaan. Ei saa jäädä kaljoittelemaan ja haaveksimaan mielikuvituksessa silloin kun elämä on muutettavissa halutun sukupuolen suuntaan todellisuuden realiteettina.

Transsukupuoliset tietysti reagoivat ilolla (uskaltanen käyttää me-sanaa) kun ruudussa näyttäytyi edustava naiseus Milla Louhen ja Jessica Loven muodossa.

Sekä ilo että masennus saattavat mennä övereiksi. - Tarkoitan masennuksella omien mahdollisuuksien haurautta suhteessa siihen mihin vertaa - tässä tapauksessa Millaan ja Jessicaan.

Toivon itse kullekin kylmäpäistä järkeä silloin kun asettaa elämän tavoitteita.

Masennus ei saa jumittaa - eikä liiaksi samastuva ilo kadottaa oman elämän realiteetteja.

Edelleen korostan yksilökohtaisten tarinoitten ja tilanteitten ainutlaatuisuutta. Sinulle sopii se mikä juuri sinulle sopii. Sinulle on mahdollista juuri se mikä on sinulle mahdollista.

Ja joskus kyllä pitää ryhtyä tavoittelemaan melkeinpä mahdotontakin - mutta tavoittelija maksaa hinnan epäonnistumisesta, jos seurauksena on epäonnistuminen.

Jokaiselle transsukupuoliselle kuuluu poisottamaton päätösvalta henkilökohtaisista ratkaisuista. - Millan täytyi käydä läpi hyvin rankka elämän uudelleenrakentaminen ja siinä hän kertoi onnistuneensa. Ehkä jollain toisella naisella ei olisi ollut hänen voimavarojaan.

Aamusydämen naiset konkretisoivat toteutuneita mahdollisuuksia ja sehän on erinomaisen hienoa!

- Päätin että kirjoitan täällä vain itse ilmiöstä. Mutta kun Milla ja Jessica edustavasti ilmentävät onnistunutta tavoitteen saavuttamista niin olkoot he nimettyinä täälläkin.

Joka on itse kamppailut transkokemuksen kanssa reagoi tuollaiseen tasokkaaseen ohjelmaan tunteen tasolla hyvin monin tavoin. Samalla peilaten historiaansa ja nykyisyyttään ja tulevaisuuden näkyjä. Käydään niin sanotusti syvissä vesissä ja siksi teen ristinmerkin; - joka on minulle se tärkein merkki ja tunnustus siitä mihin luotan sekä helppoina että vaikeina hetkinä.

Aamusydämellä -ohjelmassa käsitellään transsukupuolisuuden teemaa kahden elämäntarinan valossa.

En tiedä ohjelmasta etukäteen mitään. En sen enempää kuin mitä oli mainittuna YLEn ohjelmasivustolla. Käsitin että ohjelmassa esiintyy kaksi transition miehestä naiseksi läpikäynyttä ihmistä.

--- No niin. Nyt on sitten tänään ja ohjelma nähty. Siinä kertoivat transsukupuolisuudesta täysin upeasti läpimenevät Milla Louhi ja Jessica Love. He viittasivat myös historialliseen kehitykseen ja olosuhteitten paranemiseen. Niinhän on käynyt ja sen vuoksihan minäkin kirjoitan. Milla Louhi totesi, ettei hän tahtoisi olla mikään huutomerkki tai friikki. Eikä hän ollutkaan. Hän toi esiin myös Thaimaassa saamansa feminisaatiokirurgian. Mikä budjetti silloin tarvittiin jäi katsojilta tietämättä.

Milla Louhi ja Jessica Love ovat kaksi aspektia transsukupuolisuuden teemaan ihmisyksilöinä.

Oli kiva katsella vaivaannuttamatonta läpimenevyyttä. Mutta prosessin kautta he tietenkin olivat tulleet lopputulokseen, jonka näimme. Ei siihen sormia napsauttamalla päädytä. Milla kertoi kivikkoisesta polustaan matkalla tavoitteeseen.

Toivottavasti transfoobikot saisivat tilaisuuden - antaisivat itselleen sen - nähdä tuon ohjelman. Olivathan Milla ja Jessica siinä niin edustavia.

Eiköhän kaikki sallita elämän monimuotoisuus... ja ne toimet joilla poistetaan sukupuolipahoinvointia.

En kokenut, että ohjelma olisi miltään osiltaan ollut ristiriidassa blogini kanssa tai siis sen kanssa miten asioita käsittelen täällä.

Aavistan että Haaviston ehdokkuus oksennuttaa ja ulostuttaa kansakunnasta haisevia päästöjä erilaisille foorumeille.

Kun olen ortodoksi vaikka on semmoisia jotka eivät siitä pitäisikään niin rukoilen tähän maahan näihin aikoihin rakentavuutta ja rakentavia ihmisiä.

Kiihko ja raivo eivät johda rakentavaa ihmistä.

Toivon ettei lukija pidä blogiani jotenkin Haaviston vaalipropagandana. Tähän ihmiseen nyt liittyy seksuaalisen vähemmistöläisyyden aspekti ja minun missioni kiteytyy lauseeseen: Seksuaalisuus ja sukupuolisuus ovat kirjo ihmispopulaatiossa ja kun näin on ne on myös hyväksyttävä eikä kenelläkään ole oikeutta tukahduttaa osaa ihmisyyden kirjosta. Populaatiota ei saa silpoa.

Teen ristinmerkin - sivistyksen puolesta.

Presidentillä pitäisi/pitää olla seksuaali- ja sukupuolipoliittinen ohjelma. Presidentin täytyy edustaa jotakin. Nimenomaan tasavallan presidentti on transsukupuolisten pääedunvalvoja ja minä sitten apuvalvoja. Presidentti on edunvalvoja jos on ja minähän tuo apuvalvoja joka tapauksessa olen kirjoittamisineni ja vaikutukseni tietenkin perustuu - jos vaikutusta on - nollabudjettiin. Eihän minulla rahaa ole.

En kirjoita nyt itsestäni vaan tasavallan presidentistä.

Globalisaatio tarkoittaa sitä että kysymys seksuaalisuudesta ja sukupuolisuudesta on akutisoitunut. Emme voi laittaa päätä pensaaseen silloin kun tiedämme että jossain päin maailmaa harjoitetaan uskonnollisin tai muin perustein vähemmistöihin suuntautuvaa väkivaltaa.

Suomen täytyy olla jämäkkä. Jää äänestäjän mietittäväksi kumpi käytännössä edustaa jämäkkyyttä. - Huipulla oleva homo, joka on aika vaisu yleensä homouden suhteen eikä erityisemmin ole kertonut suhteestaan huono-osaisiin homoihin, jotka jäävät sivuun esimerkiksi työmarkkinoilta homouden takia, vaikka virallisesti syrjintä Suomessa onkin kielletty. Piilosyrjintä - syrjäsyrjintä - on taitavaa.

Toinen vaihtoehto on jo pienestä pitäen kaapista heterona ulos tullut hetero: Niinistö. Aikooko hän edistää kansainvälistä ihmisenpuolustusjuridiikkaa, joka kohdentuu seksuaaliseen ja sukupuoliseen vähemmistöön?

Kun ihmistä kohdellaan huonosti seksuaalisin tai sukupuolisin perustein niin hän on motissa. Tämä sotiemme termi tarkoittaa saartorengasta.

Osallistuvatko Haavisto & Niinistö seksuaalisten ja sukupuolisten mottien purkuun ja millä tavoin, jos pääsevät presidentiksi.

Kun juttujani irrotellaan täältä blogista toisaalle nakerrettavaksi ja mustamaalattavaksi niin olisipa hyvä kun tämäkin irrotettaisiin. Mutta ihan rakentavassa mielessä tällä kertaa. Vaikkapa perille saakka. Ihan itselleen Niinistölle & Haavistolle.

Vaikka onkin uupuneisuutta - niin pari riviä virkeydestä ja havahtuneisuudesta. Ovatko transkokemuksen kanssa kamppailleet yleisesti ottaen virkeitä ja havahtuneita ihmisiä, jollain tavoin raikkauteen kohtalonsa vuoksi suorastaan pakotettuja... Sen tahtoisin tietää. Kun ihmettelee omaa ihmisyyttään ja sitä myöten toistenkin niin ei oikein ehdi tylsistymään. Elämän kirjo ihmispopulaatiossa näyttäytyy niin kiinnostavana, että siitä tahtoo tehdä jatkuvasti havahtuneita havaintoja. Minä syväkatson lähimmäisiäni kai pyrin sanomaan hiukan takellellen. Näen heidän sukupuolisuutensakin syväilmiönä. Ihminen ei enää transkokemuksen jälkeen tosiaankaan ole itsestäänselvyys. Vaikka ei menisikään transitioon niin ihminen saa transsilmät. Poikkeuksellisen näkökyvyn. Ja taas kirjoitan subjektiivisesti. Tämä on oma päätelmäni eikä siitä tarvitse kenenkään suuttua ja se toki voidaan jälleen kerran mitätöidä jossain toisaalla.

Transsilmät ovat eron ja havahtuneen etäisyydenoton silmät. - Nytkään en kirjoita mistään helposta.

Kun elää Suomessa on pakko kommentoida Suomen arkea. Siinä tapahtui niin eilen, että Haavisto ja Niinistö menivät loppusuoralle kamppailemaan presidenttiydestä.

Haaviston menestys oli jotakin järkyttävää. Koskaan ikinä se ei pyyhkiydy pois ja jokainen, jota ollaan syrjimässä seksuaalisen tai sukupuolisen vähemmistöläisyyden takia voi nyt viitata siihen, että homo pääsi presidentin vaaleissa toiselle kierrokselle. Kukaan ei milloinkaan voi riisua Suomen kansalta tässä suhteessa sen rohkeaa edistyksellisyyttä. Arvelen että mielipidejohtajat ja muut yläpuolelle asettujat yllättyivät. Kansamme on näemmä aika hurjaa. Se ilmeisesti tekee mitä sitä huvittaa!

Totta kai toisen kierroksen punninnassa on otettava huomioon ne paljon tärkeämmät presidentin työn asiat kuin jauhaminen seksuaalisesta suuntautumisesta.

Mitä me tiedämme Haavistosta ja Niinistöstä niin kummatkin osaavat rakastaa.

Suurinta on rakkaus - mutta presidentiksi on valittava pätevin tehtävän toimenkuva tiedostaen.

Alla kirjoitan transitiosta ja riskikartoituksesta. Lue se jos olet lukeaksesi.

Kuitenkin kaiketenkin transitioon lähtemättömyys voi olla salainen nakertaja niin ettet millään pysty elämään lähtemättömyyden kanssa. Missään muualla ei ole enää elämän värejä kuin tässä asiassa ja siihen ryhtymisessä.

Sisimpääsi ei pääse kukaan - siellä priorisoidaan, laitetaan tunteet ja tiedot tärkeysjärjestykseen - siellä tiedetään kuka sinä olet ja vain sinä vastaat siihen kysymykseen tällä planeetalla tämän elämäsi aikana.

Kun asia on kypsä - lähde transitioon. Se on sinun ainutlaatuinen päätöksesi, etkä pysty sysäämään seurauksia muille ja ehkä sittenkin seurausten kokonaisuus on helpompi kestää kuin salainen nakerrus siitä, ettet lähtenyt.

Myös transiottomuuteen liittyy riskinsä silloin kun ihminen sisimmässään kokee transsukupuolisuuden kokemusta eikä oikein löydä itselleen kelvollista selviytymissuunnitelmaa ilman transitiota! Sehän on selvä. Masennuksen riski. Lohduttautuminen viinalla ja huumeilla. Ajatus kuin syöpä siitä että pitää itseään pelkurina kun ei tohtinut lähteä transitioon. Ajatus kuin syöpä siitä että antautuu ympäristön vaatimuksille, jolloin saattaa löytää itsestään ihmisvihaajan. Ja viha ehkä heilahtaa itseä vastaan niin rajusti, että itsetuho väikkyy mielessä ainoana mahdollisuutena. Että vajoaa rakkaudettomuuteen. Ei rakasta itseään eikä ketään oman itsen ulkopuolella. Ei kai enää voi olla luovuutta, jos on näin satimessa. Eikä iloa toisten luovuudesta.

Yliopistollisen sairaalan diagnostisessa vaiheessa ei tehdä transition riskikartoitusta. Siellä selvitetään oletko A) terve ihminen jolla on transkokemus vai B) oletko sairas ihminen, jonka sairauden seurauksena on transkokemus. Transtitio edellyttää vaihtoehdon A toteamista diagnoosissa.

Elämä on riskinottoa. On otettava riskejä.

Mutta jonkinlainen riskianalyysi olisi kaiketi syytä ainakin tiedostaa. Transitiollahan ihminen tavoittelee pelkästään positiivisia seurauksia. Transition avulla jotkut säntäävät onnelaa kohti ja ehkä syvään hiljaisuuteen jäävät ne jotka epäonnistuvat.

Riskikartoitus on aina henkilökohtainen. Transitiopäätös on aina persoonakohtainen. On typeryyttä ja julmuutta houkutella toista ihmistä yhtään mihinkään. On julmuutta pyrkiä asettamaan itseään toiselle ihmiselle malliksi, koska jokaiselle ihmisellä on oma historiansa, persoonansa ja elämisen ympäristönsä ystävineen ja tuttavineen tai niitten puuttumisineen.

Sinä päätät sinun elämästäsi - jos et ole vielä transitioon lähtenyt. Jos blogistani on pientä hyötyä puntaroinnissa niin hyvä. Voit myös vihata blogiani, jos se on sinulle tarpeen mennäksesi eteenpäin sinulle hyvään elämään. Tee kuten tahdot. Minä kirjoitan, koska transkokemus on ollut elämäni hyvin vakava asia.

Mielestäni transitioon liittyy ainakin 1) somaattisia riskejä, 2) psykososiaalisia riskejä ja 3) aineellisia riskejä.

Somaattiset riskit: Hoidoilla vaikutetaan anatomiaan. Kirurgian riskit on aina tiedostettava. Sukupuolenkorjauskirurgia on kirurgiaa siinä missä mikä tahansa kirurgia epäonnistumisen mahdollisuuksineen. Ehkä palveluja myyvä kirurgi ei tahdo niistä erityisemmin puhua, mutta jo aivan tavallinen maallikon järki sanoo, että vaaroja on olemassa tälläkin suunnalla.

Psykososiaaliset riskit: Transitio tekee haaveet näkyvyksi ja transihminen voi joutuu suurempaan psyykkiseen prässiin kuin etukäteen kuvitteli. Käytän nyt näitä sotavertauksia - on eri asia lukea sotaromaania kuin mennä itse taisteluun. Sosiaalinen ympäristö reagoi tavallaan. Se voi reagoida transitioon lähteneen kannalta traumatisoivasti eivätkä traumat vähene. Kukaan ei voi pakottaa sitä mikä sijaitsee hänen ulkopuolellaan. Sosiaalinen yhteisö osaa taitavasti ulkoistaa niitä, joista se ei pidä tai joita se pelkää vaikka pelkoon ei olisi aihetta. Kestääkö mielenterveytesi pakkoyksinäisyyttä? Kestätkö puolisosi ja lastesi hylkäämistä, joka ennen transitiota on ollut uhka ja toteutuu kun transitio alkaa? - Olisi tietysti ihanaa jos rakkaus aina olisi sitä syvintä ja uhrautuvinta ja epäitsekkäintä... - Kestätkö olla persoonasi kautta jonkinlainen transasian esitaistelija, jonka roolin transihmiselle transitio näyttäisi ainakin Suomessa tuovan. Oletko jonkun muun jutun yhteydessä ollut aikaisemmin rohkea esitaistelija? Onko sinulla esitaistelijan luonne? Oletko aikaisemmin noussut barrikadeille kokonaispersoonallasi? Transitio voi juuri sellaisen asetelman luoda sinulle.

Aineelliset riskit: Meillä ihmisillä useinkin on myös aineellisia haaveita. Oletko esimerkiksi nyt semmoisessa työssä, että jos se jatkuisi niin voisit ostaa itsellesi asunnon? Kuinka tärkeä tuo asunto olisi elämäsi kokonaisuutta ajatellen? Mitä jos menetät työsi transition takia vaikket voisi osoittaa suoranaisen syrjinnän tapahtuneen? Kestätkö aineellisen elintason romahduksen transition vuoksi? Kestätkö urakehityksen tyssäämisen transition vuoksi? - Työnantajat ajattelevat pelkästään työorganisaation parasta ja saat työpaikan mikäli osaamisesi ja olemuksesi liittyy työorganisaation parhaaseen. Kestätkö mahdollisen työttömyyden transition takia? Varsinkin jos olet ollut vuosikymmeniä työelämässä ja jotenkin pitänyt itsestään selvänä, että sinulla on työpaikka johon mennä kun maanantaiaamu koittaa.

Ostin kirja-alesta Carl von Clausewitzin Sodankäynnistä, johon olin osittain tutustunut muinaisina yliopistovuosinanikin.

Mitä vanhemmaksi tässä varttuu sitä selkeämmin sanoisin, että elämä on sodankäyntiä. Elämässä pätevät sodankäynnin lait.

No, minä olen ollut ihanteellinen ihminen ja lapsellinen ja naiivilla tavalla luottavainen. Enkä kadotakaan ihanteellisuuttani sodankäynnin viileään laskelmointiin. Mutta kumminkin viileää laskelmointia tarvitaan, jos tahtoo pärjätä elämän sodankäynnissä. Jotka muuta väittävät - valehtelevat.

Transsukupuolisuuden kokemus koetaan elämän sodankäynnissä.

Meillä on kullakin omat sotamme sanon tässä blogissa ja meille käy jo alkutekijöissään huonosti ellemme laadi pitävää sotasuunnitelmaa.

Clausewitz erottaa taktiikan ja strategian toisistaan. Taktiikalla tarkoitetaan kaikkea sitä mikä johtaa menestykseen yksittäisessä taistelussa ja strategia tarkoittaa oppia ja osaamista siitä miten taistelujen kokonaisuutta käytetään sodan päämäärän saavuttamiseksi.

Aiheeseemme soveltaen voisi sanoa niinkin että taisteluita ovat yksittäiset hoitotoimenpiteet ja niitten onnistunut toteuttaminen ja strategia kertoo siitä mitä hoitoja tarvitaan, että päästään sodan päämäärään, joka on epäilyksetön läpimenevyys halutussa sukupuolessa kadun haastavuudessa.

Strategia hahmottaa mitä taktisia operaatioita tarvitaan voitokkaan lopputuloksen saavuttamiseksi.

Minun on vaikea ajatella, että yllä mainittu olisi vierasta sellaiselle, joka on sotansa voittanut. Joka kulkee nyt kaduilla identifioituneena tahtomaansa sukupuoleen.

- Elämän sodankäynnin päämääränä transkokemuksen jälkeen voi olla myös pelkästään selviytyminen kuten se on minulla. Nautinto musiikista, kirjallisuudesta, kirjoittamisesta, hitaista lenkeistä, nautinto siitä että töissä asiat sujuvat... no tämä blogi on varmastikin huono taktinen veto omaa elämänstrategiaani ajatellen.

Niin hengellinen ja armollinen kuin yritänkin olla niin täytyy todeta, että elämä on sodankäynniksi hahmotettavaksi kaikella vakavuudellaan ja varmaankin tätä näkökulmaa kerkeästi mitätöivät ne jotka elävät taloudellisessa ja muussa turvallisuudessa onnellista elämää - heidän on helppo niin sanotusti jeesustella.

Koska elämä on sodankäyntiä huonoimmin siinä pärjäävät ne jotka alkavat toimia täysin tunnereaktioitten vallassa.